Oppiminen: yksilöinnistä aloittamiseen.

Oppia, oppia, ymmärtää, ymmärtää ja kaikki verbin johdannaiset oppia tekemään tarkoittaa "tarttua hengen"

Seuraava artikkeli osoittaa oppimisprosessin polun maapallolla, jotta siirtyminen luonnon neljännestä valtakunnasta viidenteen tapahtuu.

Evolutionin työ, joka on osa jumaluuden päättämistä ilmaista jumalallisuus muodon kautta, on välttämättä ilmoituksen tehtävä ja ihmisen kannalta tämä ilmoitus ilmaistaan ​​evoluution lisääntymisenä. sielun ja kolmesta vaiheesta:

1. Yksilöintipersoonallisuus.

2. Aloittaminen Ego.

3. Tunnistaminen Monadi.

Mikä on yksilöinti ihmisen psykologisen kehityksen kannalta? Se on sielun alaosan, luovan älykkyyden keskittäminen, jotta se voidaan ilmaista muodon kautta. Ajoissa se on ilmaistu jumalallisuuden ensimmäinen näkökohta. Auringon enkelin erityisen laadun ilmentyminen on syntymässä ottamalla käyttöön yksi tai useampia kirjekuoria, jotka muodostavat sen ulkonäön. Se on alun perin siihen energiaan kohdistetun ja kohdistetun energian määrää, jota kutsumme ihmisen luonnomuotoksi. Sitten henkilö, joka menee kohti täydellistä koordinaatiota ja ilmaisua, ilmestyy elämän vaiheelle. Näyttelijä ilmestyy ja oppii osansa; Hän debytoi ja valmistautuu täydellisen persoonallisuusilmaisun päivään. Sielu tunkeutuu tiheään muotoon ja alatasoon. Itse alkaa pelata osuuttaan, ilmaista itseään itsekkyyden kautta, mikä lopulta johtaa lopulliseen altruismiin. Separistinen kokonaisuus alkaa siten valmistautua ryhmän toteutumiseen. Hän on jumala, joka kävelee maata, verhon mukaan lihallinen muoto, halu-luonne ja juokseva mieli. Tällä hetkellä se on aistien illuusion saaliin ja siihen on asennettu mentaliteetti, joka ensin estää ja vangitsee ja lopulta vapauttaa ja vapauttaa.

Salaisessa opissa ja kosmisesta tulesopimuksessa on paljon kirjoitettu yksilöinnistä. Se voidaan yksinkertaisesti määritellä prosessiksi, jolla luonnon neljännessä valtakunnassa elävät muodot saavuttavat:

1. Tietoinen yksilöinti aistien elämän kokeilun kautta.

2. Yksilöllisyyden vakuuttaminen syrjivän mielen avulla.

3. Tämän yksilöllisyyden lopullinen uhraus ryhmän hyväksi.

Tällä hetkellä massojen tehtävänä on tuntea itsensä ja he kehittävät sitä henkeä tai koskemattomuuden tai henkilökohtaisen toteutumisen tunnetta, mikä johtaa lisääntyneeseen itsensä vahvistamiseen - jumalallisuuden ensimmäiseen piirreeseen. Huolimatta komplikaatioista ja välittömistä seurauksista maailman tietoisuudessa ja olemisen tilassa, kaikki tämä on oikein ja hyvää. Siksi on välttämätöntä ohjata opetuslapsia välittömästi kaikissa kansakunnissa ja kouluttaa heidät elämään kunnollisen pyrkimyksen elämää seuraavilla valmisteluillaan aloittamiseen. Nuorten vanhempien ja älykkäiden opettajien tulisi tänään ottaa tehtäväkseen tuoda aktiviteettia maailmaan sellaisten tietoisten henkilöiden kanssa, jotka tekevät itsensä vahvistamisen työn ajankohtaisissa asioissa. Niiden massojen psykologia, jotka hyväksyvät tiedon syrjimättä, noudattaen nopeasti ja massiivisesti henkilökohtaisen vapauden rajoituksia, ymmärtämättä perimmäisiä syitä ja seuraamalla sokeasti johtajia, päättyy vasta, kun yksilöllistä tunnustamista kannustetaan älykkäästi. itsekkyydestä ja yksilön väitteistä, jotka yrittävät ilmaista omia ideoitaan. Yksi ihmisten ja yksilöiden käyttäytymisen taustalla olevista ideoista on rauhan ja harmonian tarve, jotta ihminen voi erityisesti kehittää omaa kohtaloaan. Tällainen on ihmiskunnan perustava ja syvä usko. Ensimmäinen todiste yksilöiden massan nousevasta itsensä vakuutuksesta on kuljetettava tähän suuntaan, koska se muodostaa vähiten vastustuskyvyn linjan. Sitten sodan lopettaminen tapahtuu ja sellaisten rauhanolosuhteiden luominen, jotka tarjoavat mahdollisuuden kouluttaa ja saavuttaa huolellinen kulttuurinen edistyminen. Diktaattori on henkilö, joka on tämän prosessin aikana hankkinut tietoa ja voimaa ja on esimerkki jumalallisen luonteen tehokkuudesta, kun hänen sallitaan toimia evoluutioprosessin tuotteena. Diktaattori ilmaisee monia ihmisen jumalallisista mahdollisuuksista; jotkut ovat kuitenkin anakronismi, koska kun suurin osa saavuttaa itsetietoisuuden ja yksilöllisen voiman asteen ja yrittää ilmaista voimansa, diktaattori unohtaa tuon enemmistön itsensä vakuuttaminen. Tällä hetkellä hän edustaa alemman itsensä, persoonallisuuden tavoitetta.

Ennen kuin monet miehet voivat tulla itsensä vakuuttaviksi ilman mitään vaaraa, niiden ihmisten lukumäärä, jotka ovat ylittäneet kyseisen vaiheen, ja niiden, jotka tietävät, opettavat ja osoittavat, lisätäkseen että monet, jotka muodostavat itsetietoisten yksilöiden muodostaman älykkäiden ryhmän, voivat tunnistaa syrjinnällä ryhmän tarkoituksen ja upottaa heidän separatistisen identiteettinsä organisoituun toimintaan ja ryhmäsynteesiin. Tämä on maailmanpalvelijoiden uuden ryhmän hallitseva tehtävä, jonka pitäisi nyt olla maailman oppilaiden pyrkimys. Tämä yksilöiden ryhmäkoulutuksen tehtävä on suoritettava kolmella tavalla:

1. Asetetusta henkilöllisyyden tunnistamisesta ryhmän kanssa ymmärryksen, palvelun ja uhrauksen kautta. Tämä voi hyvinkin muodostaa hyödyllisen ja itse määräämän kokeilun.

2. Massojen kouluttamiseksi ryhmätyön taustalla olevista periaatteista ja valistuneen yleisen mielipiteen kouluttamiseksi näistä käsitteistä.

3. Useimpien uuden maailmanpalvelijoiden ryhmän komponenttien valmisteluun sen suuren tietoisuuden siirtymisen saavuttamiseksi, jota kutsumme aloitukseksi.

No, siirryn johonkin muuhun, haluan mainita, että tässä toisessa osassa puhumme erilaisista poluista, jotka normaalin aspirantin on kuljettava päästäkseen polulle, joka johtaa aloittamiseen.

Hylätään historiallisesta lähestymistavasta ja siirrytään tietoisuuden laajentamista koskevaan lähestymistapaan, eli kuvaamme ensimmäisellä aikavälillä mikä on tilanne, joka vallitsee suurimmassa osassa hakijoita, kun he vain aloittivat tämän tien; Me olemme sellaisia ​​kuin pystyt näkemään ja kuvaamme tietoisuuden todellisuutta, jossa olento asuu ilman ohjeita tai henkistä koulutusta. Askel askeleelta kuvaamme erilaisia ​​tunnustuksia, jotka tämän tavoittelijan oppilaan on tehtävä tutkimalla itseään, kunnes hän tunnustaa:

Ensimmäinen: tie.

Toinen: SISÄINEN TODELLISUUS.

Kolmanneksi: ALOITTAMISEN TEKEMISEKSI KEHITTÄVÄN TYÖN LUONNE.

Tämä on itse asiassa systemaattinen kuvaus tietoisuuden laajenemisesta. Tämä on myös erityisesti esitys vaikutuksista, jotka tämä tietoisuuden laajeneminen aiheuttaa ihmisen mielessä ja elämässä.

Tarkkailemme myös sitä, kuinka ulkoinen fyysinen elämä muuttuu äkillisesti henkisessä tietoisuudessasi tapahtuvien muutosten avulla. Loogisesti, me tulemme kuvailemaan monta kertaa prosessin, jonka läpi monet teistä ovat käyneet läpi ja jokainen osaa tunnistaa sen vaiheen, jossa hän on.

Pyrimme myös tunkeutumaan henkisen monadin piilotettuihin motiiveihin tämän polun toteuttamiseksi.

Ymmärrämme ohjausohjelmat, joita Hierarkia on ehdottanut tälle ihmiskunnalle, ja piilotetut mekanismit, joita Mestarit käyttävät tunnistaakseen, kun henkilö on valmistautunut seuraavaan vaiheeseen laajennusprosessissaan.

Paljastamme myös joitain salaisuuksia, jotka kuvaavat täydellisesti vaiheita, jotka yksilö käy läpi jatkuvassa yrityksessä löytää itsensä.

Ja lopuksi, ymmärrämme, mitä nämä yksilölliset muutokset aiheuttavat siinä suuressa olennossa, jota kutsutaan ihmiskuntaksi.

Vaikka kaikkia näitä seikkoja on käsitelty aiemmissa teoksissa, on välttämätöntä ryhtyä tähän uuteen pyrkimykseen voidakseen täydentää nykyisen ihmisen mielessä uutta ajatussarjaa, joka avaa rajattoman määrän mahdollisuuksia, molemmat lähestyä ihmiset hierarkiaan, niin että Jumalan valtakunta lopulta laskeutuu ja moninkertaistuu kaikessa kunniassansa, ihmisten valtakunnassa.

Jätän sanani tänne ja pyydän teitä pohtimaan kutakin niistä, koska se on kaikille teille yksiselitteinen todiste ihmismielen ja mestarien mielen välisestä yhteydestä.

Soita hengelliseen maailmaan

Ensinnäkin meidän on tunnustettava, että kouluttamattomien ihmisten sisäisen olemisen suhteen vallitseva tila ilmaistaan ​​selvästi sanalla "unessa". Ihmiset ovat yleensä unessa ja työskentelevät persoonallisuuden kautta, ajoneuvona, josta olemme keskustelleet laajasti muissa viestinnöissä.

Persoonallisuus on toisaalta summa ja yhdistelmä niitä näkökohtia, joita ihminen on kehittänyt kasvaessaan ja kypsyessään fyysisen elämänsä aikana, ja toisaalta impulssit, jotka hän saa henkisestä olemuksestaan ​​ja että Periaatteessa he pysyvät aktiivisina, mutta ennemmin tai myöhemmin ne lankeavat aktiiviseen, dynaamiseen ja voimakkaaseen persoonallisuusvoimaan, toisin sanoen, kun ihminen kerää kokemuksiaan ja tietoa ympäröivästä maailmasta, oppii kiinnittämään kaiken huomionsa ja hänen energiansa impulsseissa, jotka hän saa viidestä aistastaan ​​ulkomaailmasta; nämä impulssit vaimentavat vähitellen sisäisen äänen, joka ajaa hänet seuraamaan tätä tai toista polkua. Ulkomaailmasta tulevassa oppimisessa on myös persoonallisuuden piirteitä, joita sukulaiset, heidän ystävänsä ja mitä he oppivat nyt median, television, lehtien jne. Kautta. Tällä tavalla hänen persoonallisuutensa muodostetaan enemmän tai vähemmän täsmälliseksi kopioksi kaikesta, mitä hänen aistinsa sieppaavat ulkopuolelta. Hänellä on taipumus kopioida, koska se on periaatteessa mekanismi, jolla yksi toimii maailmankaikkeudessa: "Kuten yllä, se on alla". "Koska se on sisällä, se on ulkopuolella."

Ulompi maailma tuomalla uuden olennon elämään, tuo sen ja toistaa sen tarkalleen sellaisena kuin muut ihmiset ovat, ts. Ihmiskunta tuo maailmaan lisää olentoja ja toistaa ne sellaisenaan niiden mallien mukaan, jotka ovat vallitsevat ihmiskunnan kaikissa ikäryhmissä; Sisäiset impulssit, jotka tulevat henkisestä olennosta, ovat kuitenkin niitä, jotka aiheuttavat asteittaisia ​​muutoksia tässä ihmiskunnassa.

Jotta tämä tapahtuisi, on välttämätöntä, että ihmiset kuuntelevat, kuulevat ja kiinnittävät huomiota sisäisen olennon kutsuun. Näin jotkut yksilöt, jotka ovat kyenneet vangitsemaan sisäisen todellisuutensa ja henkensä kutsun, toteuttamaan tietyn toimintatavan, valitsemaan tietyn tien polullaan ja modifioimaan kollektiivista tietoisuutta ja ajamaan ihmiskuntaa kokonaisuutena, ovat pieniä., jatkaa etenemistä sillä polulla, jonka Isä on luonut alustaan.
Ihmiset, jotka ovat persoonallisuuden vankilassaan, joka ei ole muu kuin miraan, mayan hedelmä, alkavat kaapata sisäisestä olemuksestaan ​​joitain impulsseja, jotka saavat heidät kysymään, onko heidän johtamansa elämä ainoa mahdollista tai mahdollista elää tässä fyysisessä tasossa.

Kun ihminen alkaa etsiä jotain, jonka hän kokee olevan ylivoimainen, siellä henkinen olento on aloittanut työn ja on onnistunut tuhoamaan osan Majaan verkosta, joka ympäröi ihmisiä. Ihmiset herättävät sitten tiettyjä huolenaiheita yksilön persoonallisuudessa; persoonallisuus toisaalta pyrkii hiljentämään nämä huolet välittömästi vahvistamalla sisäistä olemusta ympäröivää verkkoa; mieli pyrkii tekemään kaikesta, joka ympäröi kyseisen olennon elämää, yhtenäisiksi, kun taas henkinen sisäinen olemus pyrkii herättämään siinä persoonallisuuden kantajessa halua päästä korkeammille olemassaolotasoille.

Tämän konfliktin sisällä ihmisen karma tai vahingoittaa sitä ennemmin tai myöhemmin saavuttamaan ensimmäisen kosketuksen hengen opetuksiin; Näin syntyy se, mitä kutsumme ensimmäiseksi puheluksi.

Siinä ensimmäisessä puhelussa monet olennot vastaavat, mutta monet muut jättävät sen huomiotta; Se on ensimmäinen kosketus henkisen filosofian kanssa, ensimmäinen kosketus, joka antaa yksilölle ymmärtää, että tiedolla on muita ulottuvuuksia, muita olemassaolon mahdollisuuksia, uusia näköaloja, joissa he voivat ohjata elämäänsä ja osallistua eri tavalla.

Kaikkien ihmisten henkinen tietoisuus valmistelee huolellisesti ensimmäisen kutsun; Joskus puhelu soitetaan kriisin jälkeen, jolloin henkilö on kärsinyt pettymyksestä; Jotkut ongelmat, jotkut, joiden avulla hän on voinut kääntää huomionsa sisäiseen olemukseensa ja kysyä itseltään: Miksi nämä asiat tapahtuvat hänelle?

Olemme sanoneet toisinaan, että jokapäiväisen elämän ongelmat pakottavat vakavuudesta riippuen opiskelijan kiinnittämään huomionsa ulkomaailmaan, jossa he yleensä asuvat, sisäiseen maailmaansa; kyseenalaistaa elämäsi, kysy itseltäsi, onko sitä mitä haluat koko elämäsi, tai kysy itseltäsi, miksi juuri tämä tai se tapahtuu hänelle. Sillä hetkellä, kun huomiosi keskittyy itseesi, ensimmäinen puhelu soitetaan usein. Yhteys tähän henkiseen maailmaan kriisin hetkellä, ja monissa tapauksissa henkilö on alttiimpi toimia suotuisammin ennen tätä kutsua ja osallistua siihen; muina aikoina se on haitallista, yksilö ei kaukana seuraa kutsua, antaa innokkaasti itsensä tuhoamiseen.

Koska ihmiset muodostuvat rajattomasta joukosta psykologisia näkökohtia, tuskin voi ennustaa reaktiota, joka tapahtuu tähän tai toiseen ulkoiseen ärsykkeeseen; Siksi persoonallisuudessa asuvan henkisen olennon tietoisuuden on tutkittava huolellisesti ensimmäisen kontaktin mahdollisia vaikutuksia.

Muina aikoina ensimmäinen kosketus tulee lapsuudesta, ja tarkoituksena ei ole esitellä yksilölle erilaisia ​​vaihtoehtoja evoluutiossaan, vaan kylvää mielensä siemeniä, jotka ennemmin tai myöhemmin itävät, vahvistaen heidän vakaata vakaumustaan ​​haluavansa suoristaa elämänsä tai ohjata sitä Hengellinen polku

Lapset, koska he ovat muodostumassa persoonallisuuteensa, kun he opitaan henkistä filosofiaa, ottavat abstraktit käsitykset hengestä luonnollisemmalla tavalla ja sisällyttävät ne elämäänsä niin täydellisesti, että ne muodostavat ennemmin tai myöhemmin uuden yhteiskunnan siemenen, joka hallitsee ihmiskunnan kohtaloita; siten lasten mukavuus on jo varhaisesta iästä lähtien kehitetty henkisiin käsitteisiin.

Kun aikuinen perustaa yhtäkkiä ensimmäisen puhelunsa tai ensimmäisen kontaktinsa, hän kärsii omatunto-törmäyksestä; hänen viitekehyksensä, jonka kautta hän on kulkenut koko elämänsä, alkaa olla kriisi, koska hän uskoi keksineensä kaiken olemassa olevan ja silti jättämättä hengelliset käsitteet. Se tietoisuuden kehys, johon hän oli siirtynyt, on yhtäkkiä destabiloitu uuden opetuksen avulla, johon hän osallistuu.

Energiatasolla olemukselle tapahtuu niin, että kun kuuntelet näitä uusia käsitteitä, mielesi alkaa toimia epätavallisella toiminnalla yrittäen stimuloida joitain muistoja, joitain tosiasioita, jotka ovat kadonneet yksilön kokemuksesta ja jotka voivat vahvistaa tai kieltää uudet käsitteet, jotka olet sisällyttämässä mielesi; Tämä saa mielenterveyden energiat toimimaan nopeasti ja alkavat stimuloida chakraa.

Joka kerta kun yksilö hyväksyy ajatuksen, joka on hänelle uusi, henkinen vartalo reagoi automaattisesti kiihdyttämällä energiansa ja stimuloimalla hengellisiä kontakteja; tästä johdetaan joitain etuja, joiden avulla voidaan päättää, antaako olento itsensä täysin tälle opetukselle vai hylkääkö se kokonaan eikä halua tietää siitä. Joskus, ja onneksi se muodostaa suurimman osan ajasta, ihminen sisällyttää henkiseen luetteloonsa uudet käsitteet eikä ryhdy toimenpiteisiin.

Yleensä, jos yksilöllä ei ole puhdasta energiaa ja hän on täynnä muita astraalivirheitä, uudet energiat eivät ole riittävän voimakkaita pakottamaan häntä toimimaan pysyvästi, mutta henkilö osallistuu jonkinlaiseen keinuvaan hengellinen.

Toisinaan opetus on erittäin mielenkiintoista ja hän tulee kouluun, sitten käy läpi pitkät poissaolojaksot ja palaa uudestaan ​​ja siinä kiihdytyksessä hänen energiansa muuttavat napaisuutta. Koulussaan hän hallitsee positiivisia polaarisuuksia ja normaalissa elämässään käsitellessään negatiivisia polaarisuuksia, toisin sanoen didaktisella tavalla. Tapahtuu kuitenkin se, että kun hän saapuu kouluun, hänen energiansa ovat korkeassa järjestyksessä ja hänen chakransa aktivoituvat uudelleen, mutta ennemmin tai myöhemmin hänen astraalivoimansa ajavat hänet takaisin päivittäiseen elämäänsä, hallitseen yleensä hänen tunteellisuuttaan Ne aiheuttavat elämäsi erilaisia ​​näkökohtia. Tällä tavalla hänet kääritään taas Majaan verkkoon ja hänen elämänsä lukitaan antamatta mahdollisuutta jatkaa hengellistä opetustaan; Se simuloi silmämme edessä kuin pieni tulipalo, joka yhtäkkiä syttyy ja pysyy sitten pois.

Monet olennot alkavat tiensä tällä tavalla, ajoittain, menossa ja eläessään, päälle ja pois päältä; mutta ennemmin tai myöhemmin hienovarainen siirtyy tiheään ja hengen energiat ovat riittävän vahvoja luomaan enemmän tai vähemmän tärkeä aukko Majaan verkkoon; tällä tavoin henkilö tuntee tarpeen ja hänellä on riittävästi voimaa pysyäkseen pitkiä aikoja hengen opetuksessa.

Jälkeenpäin ja kun olento jo joutuu henkisen opetuksen alaiseksi, mahdollisuuksia voi syntyä rajattomasti.

Selittääksemme prosessia, joka tapahtuu, kun yksilö on siirtynyt henkiselle polulle, meidän on myös tutkittava ominaisuuksia, jotka joillakin ryhmillä tai kouluilla on.

Koska näiden politiikkojen kohteena ei ole karakterisoida kaikkia ihmiskunnan nykyisiä ryhmiä, kouluja ja opetuksia, voimme sanoa lyhyesti:

Ryhmän vahvuus määräytyy sen yhteyden luonteen kanssa henkiseen maailmaan, sen tarkoituksen yhtenäisyyden kanssa ryhmän eri jäsenten välillä, sen energian puhdistamisen kanssa, jonka kanssa se toimii, ja energia, jonka kanssa hän työskentelee, ja kiinnostavuuden takia, jonka hän on onnistunut kehittämään ryhmänä eikä yksilötasolla.

Kaikista näistä näkökohdista riippuen heidän opetuslapsensa, jäsenensä, ovat enemmän tai vähemmän yhteydessä kyseiseen ryhmään. Tällä tavoin vaikutus, jonka maailma kohdistuu oppivaan yksikköön, on ratkaiseva tietää, pystyykö olento murtamaan tietyn rainansa, vai muuten hänen astraalivoimansa vaippaavat hänet uudestaan. ja upota hänet mayan ja mirage-sumuihin.

Ryhmässä, jolla yhtenäisestä tietoisuudesta puuttuu tarkoitus, magneettisuus, joka sillä on ryhmänä, ei ole tarpeeksi vahva houkuttelemaan ihmisiä, jotka haluavat löytää totuuden ja pitää heidät pitkään.

Niissä ryhmissä kuitenkin hallitaan korkeamman asteen energioita, jotka ovat onnistuneet perustamaan ytimen sisäisillä tasoilla työskentelevistä ihmisistä, jotka ovat korkeampien energioiden kanavia ja jotka ovat kyenneet kehittämään tarpeeksi vahva magneettisuus pitämään yllä kouluyrityksen tukia, siihen saapuvat henkilöt saavat heti aktivoidut edut, jotta heidän mayansa verkko katoaa suhteellisen lyhyessä ajassa.

Termeillä henkilökohtaisen mayan tuhoaminen tarkoitetaan niiden käsitteiden uudelleenarviointia, joiden alla yksilön elämä tapahtui; ongelmien, ahdistusten ja pelkojen hajoaminen, joihin yksilö oli uppoutunut johtamansa elämän takia, tarkoittaa henkilökohtaisten motiivien uudelleensuuntaamista, jotka saivat yksilön jatkamaan tätä tai toista.

On yleisesti tiedossa, että ensimmäinen muutos, joka tapahtuu henkilöissä heidän käydessään henkisissä kouluissa, tapahtuu niissä seikoissa, jotka muodostivat itselleen kriisejä, vanhoja ongelmia, pelkoja, pahoja tai ahdistuksia, jotka usein kärsivät heitä ; Juuri niissä paikoissa, joissa ensimmäiset muutokset havaitaan, ja syy on yksinkertainen: Uudet henkiset käsitteet paljastivat heidän näkemyksensä, uudistivat lähestymistapojaan tietoisuuteen ja meillä on nyt olento, joka oppii näkemään elämän eri tavalla .

Nämä ovat ensimmäiset muutokset, jotka tapahtuvat ihmisissä, kun he vain siirtyvät henkiseen filosofiaan osallistumalla ensimmäiseen kutsuun.

Jätän tässä sanani, että heidän on tutkittava ja arvioitava kokemuksiaan uudelleen. Se mitä sanomme seuraavaksi, liittyy ihmisten käyttäytymiseen sillä uudella polulla, jota he ovat alkaneet kuvata.

IHMISEN HENKILÖSTÖ

Ihmispersoonallisuuskysymyksen ratkaiseminen on yrittää selittää yli yhdeksänkymmenen prosentin ihmisyyttä koettelevien ongelmien perimmäiset syyt. Voisimme täyttää monia kirjoja selittääksemme ihmisen persoonallisuudessa tapahtuvia monimutkaisia ​​prosesseja. Itse asiassa niitä on tuhansia, jotka käsittelevät tätä aihetta, siksi en aio pyrkiä kattamaan ihmisten jo ymmärtämiä näkökohtia; Haluamme valaista uusia valoja, tunnistaa polkuja, paljastaa uusia tutkimuslinjoja, joiden avulla valoa voidaan tehdä näille ihmismielen pimeille ja monimutkaisille alueille.

On jo toistuvasti mainittu, että luomisprosessi on samanlainen kuin puun kasvu; se alkaa olla hauras oksa, jolla on muutama lehti, mutta myöhemmin siitä hauraasta oksasta tulee vahva ja voimakas runko, joka puolestaan ​​tukee muita oksia, jotka jatkavat monipuolistumistaan, kunnes lopulta saavuttavat elämän perusyksiköt, jonka kautta puu on vuorovaikutuksessa ympäristöönsä, joka on lehtiä.

Samoin voimme puhua suuresta elämästä, suurista olennoista, jotka ovat kasvaneet evoluutionsa edetessä ja jotka ovat tehneet oksia, kun juurikilpailut ovat ilmestyneet maan päälle, joka on muodostanut lehtineen jokaisen olennon kanssa ihmisiä, jotka ilmestyvät maan pinnalle ja jotka kehittyvät siinä määrin kuin ihmiskunta ilmentää omaa evoluutiotaan.

Tämä suuri kollektiivinen olento, joka yhdistää itsessään kunkin ihmisen elämän perusyksikön saavutukset, edistysaskeleet ja kokemukset, on sama, joka ilmestyi hauraana oksana aikoina, jolloin ihmisen siemenet istutettiin ensimmäisten kädellisten ruumista, se on sama olento, joka on kehittynyt, kun ihminen osoittaa yhä korkeampia kykyjä ymmärtää itseään ja ymmärtää kosmosta.

Tätä kollektiivia kutsutaan Kabalassa "Päivien vanhempi", "Adam Kadmon:", "Prinssi Noño"; sama olemus syntetisoi kaikkien ihmisten ponnisteluja ja ajaa heidät samalla toteuttamaan jumalallisen tarkoituksen, samalla tavalla kuin puu ottaa mehuun ja ohjaa sen elämän yksiköihin, pakottaen sen erityiseen kehitykseen.

Samalla tavalla tämä suuri olento ajaa jumalallisen hengityksensä salaperäisen henkisen yhteyden kautta, joka pitää näkymättömästi kaikki ihmiset sidottuina; Se on se, joka ajaa ihmiskunnan kohtalot. Sen tärkeimmät avustajat ovat Chohanes, Suuret olennot, jotka vastaavat eri planeetan ilmaantuvista rodusta; Sillä on paikkansa hyvin lähellä tätä toista olentoa, joka ohjaa koko planeetan, planeetalogos, kohtaloita, upeaa ja erinomaista elämää, joka vastaanottaa itsessään aurinkologon voiman ja välittää sen kolmen läheisen yhteistyökumppaninsa kautta, jota kutsutaan aktiviteettibuddiksi. ja että ne ovat alempi analogia voimien trilogialle, jonka takana TÄN ilmenee, jolla ei ole nimeä.

Planeetta-logot elämässään kolminkertaisena persoonallisuutena ajavat jumalallista päämäärää, joka sisältyy jokaisessa osastoonsa, järjestelmää, jonka mukaisesti henkilön on työskenneltävä ihmisen toiminnan eri aloilla.

Tästä ylivoimaisesta trilogiasta syntyy kolmen suurimman ja neljän toissijaisen säteilyn muodostama säteilytapahtuma. Mestarien hierarkia työskentelee tässä ihmiskunnan ja Planeetta-logon välisessä välivaiheessa vastaanottaen rakkaan logostemme ottaman ja muuntaman jumalallisen tahdon erityisen tulkinnan. planetaario.

Jokainen seitsemästä säteestä vastuussa oleva ottaa itselleen hänet vastaavan suunnitelman osan, kvalifioi hänet omalla energiallaan ja välittää sen sisäisen opetuslapsensa kautta. Heistä se kulkee kyseisen säteen ashramiin ja sieltä se paljastetaan ihmiskunnalle.
Jokainen ihminen saa sitten seitsemän pätevän voiman vaikutuksen jokaisesta seitsemästä säteestä, mutta se pyrkii näiden seitsemän synteesiin ymmärtääksesi kyseisen kuusinkertaisen ilmentymän tarkoituksen. Juuri tässä persoonallisuudeksi kutsuttu ajoneuvo saa poikkeuksellisen tärkeän merkityksen, koska se helpottaa tai estää sisäisen olennon työtä, joka pyrkii vapauttamaan.

Persoonallisuus voidaan vangita niiden voimien ja energioiden seurauksena, jotka ympäröivät ihmistä syntymästään lähtien. Lapset siitä hetkestä lähtien, kun ne on erotettu äidistä, osallistuvat jo omaan energiaansa, jonka äitinsä on antanut heille, he syntyvät äidin saastuttamina ja saavat heti perheen energian vaikutuksen ja siitä lähtien kehonsa läpäisevä tulee olemaan tahaton vastaanottaja kaikille energioille, joita ihmiskunta tuottaa normaalissa toiminnassaan.

Lapset eivät pysty tuottamaan omaa valoaan ja suojaamaan itseään näiltä vaikutuksilta, heillä on kuitenkin laatu, jota aikuisilta puuttuu, he ovat täysin läpäiseviä, he eivät kerää energiaa; heidän ruumiinsa läsnä olevan puhtausasteen vuoksi eivät estä normaalia energian virtausta; siksi lapset ilmaisevat joskus selittämättömiä sairauksia, kun ihmisiä on ihmisiä, ja reagoivat erittäin arkaluontoisesti muiden rohkeuteen tai iloon; Tämä on myös syy siihen, miksi heillä ei ole epämukavuutta, koska energia virtaa niiden läpi pysähtymättä ja asettamatta esteitä.

Vähitellen, kun mieli kehittyy lapsessa, alkaa muodostua hyvin henkilökohtainen käsitys siitä, mikä on maailma ja sitä ympäröivä todellisuus; Sitten hän alkaa päättää toimistaan ​​ja tekee sen kokemustensa perusteella oppimiensa yhdistysten kautta. Kun päätöksenteon tahto alkaa näkyä pienessä lapsessa, hänen energinen ruumiinsa alkaa muuttua ja sillä on enemmän pysyviä ja jatkuvia energioita. Voimme sanoa, että tämä psykologisella tasolla on persoonallisuuden synty.

Kyky pitää energiaa ja muodostaa eräänlainen energinen kuori, joka alkaa antaa oman identiteettinsä, oman persoonallisuutensa, mahdollistaa nuoren miehen muovaamisen impulssien tai ärsykkeiden mukaan, joita hän jatkuvasti saa ulkomailta.
Energiat alkavat kerääntyä ensinnäkin seitsemän chakransa ympärille, alkaessa jopa tärinän ja toiminnan suhteen, mutta jotka ovat energioiden tiivistymisen ytimiä. Kun tämä ympäröivästä ympäristöstä otettu energia kertyy seitsemään chakraansa, samoin alun perin puhtaiden chakkien energia alkaa luokitella samalla luonteella, jolla ne ympäröivät.

Tällä tavoin täyttyy yksi vanhimmista lauseista, jotka ihminen on symbolisesti vastaanottanut Jumalalta, kun Aadam ja Eeva karkotettiin paratiisista: "ja sinun on ansaittava leipäsi otsasi hikeellä" "ja sinä synnyt lapset kipua. " Näissä symbolisesti ymmärretyissä lauseissa on draama, joka ympäröi ihmistä, kun hän muutti alkuperäisestä lähteestään, isänsä talosta; hän kääri itsensä aineen verhoihin elääkseen itsenäistä elämää; Hän muutti pois paratiisista ja tunkeutui fyysisen tason tiheään sumuihin. Sen seitsemän chakraa, jotka on nyt täysin peitetty saman energian avulla, joka kelluu maan ympäristössä, säteilee edelleen, mutta niiden energia suodatetaan heti ja määritetään niitä peittävän energian mukaan. Tällä tavalla syntyy samanlainen persoonallisuus kuin muut, joille ihmiset ovat jo osoittaneet.

Syyttömästä lapsesta varhaisina aikoinaan tulee uskollinen kopio niistä, jotka tekivät hänet. Henki tarkkailee hänen väistämätöntä vankeuttaan ja alkaa valmistautua vapautustyöhön. Las estrategias son múltiples y cada ego procura encaminar su vida encarnada de la mejor manera posible, buscando aquel tipo de experiencias que le permitan impactar de una manera determinante esa coraza de energía que envuelve a su conciencia humana, para de esta forma provocar una actividad acelerada en el chakra correspondiente y se puedan ir rompiendo o aligerando las cárceles en las que se ven envueltos.

Curiosamente, la infinita variedad de personalidades que se manifiestan ante los ojos de los hombres, es vista por nosotros ya libres de las ataduras del mundo físico como idénticas; todas las personalidades vistas desde los planos internos son exactamente iguales, pero el hombre, encerrado como se encuentra en su carcel orgánica, percibe a éstas como si fueran una gama infinita de personalidades.

Si pudieramos hacer una analogía, diriamos que así como las pompas de jabon semejan todas ser iguales y sin embargo, si observáramos los patrones de colores que manifiestan al reflejar la luz, diriamos que son una infinita variedad de ellos, de la misma manera podriamos comparar la limitada visión de la conciencia humana, comparada con la visión sintética que se adquiere en estos planos. Alcanzamos entonces una nueva percepción de las razones del complejo comportamiento humano; nuestra incapacidad para percibir la síntesis de las formas, nos debe llevar a buscar nuevos caminos, nuevas aproximaciones a esta verdad que tan importante es, en el desarrollo individual.
Reconocer el camino es el primer paso, empezar a recorrerlo es el segundo y atreverse a encarar el problema de la propia personalidad es el tercero y último que nos coloca en la antesala del portal de la Iniciación.

Dejo aqui mis palabras, invitándolos a que mediten despacio cada uno de estos conceptos y que no pretendan cubrir todas las ideas que se dan en estos escritos de una sola vez, léanlos despacio y dense suficiente tiempo para asimilar lo que se encierra en cada una de estas ideas.

LA BÚSQUEDA

Mencionamos que los individuos que empezaban a trabajar consigo mismos, presentaban características en sus auras que los diferenciaban inmediatamente a la luz de nuestros ojos; pequeñas ramificaciones provenientes del interior y que pugnaban por llegar a la superficie del huevo áurico, eran síntomas inequívocos del trabajo que se estaba haciendo.

Dijimos también que una vez que el huevo áurico es roto en el ser humano el ser interior puede empezar a conectarse con las energías cósmicas, sin que estas tengan que pasar por el filtro que representa el aura; y en un ser humano no entrenado determina un momento culminante en el despertar y en el desarrollo individual.

Llamamos a ese momento EL PUNTO DEL NO RETORNO, queríamos dar a entender; que una vez que el ser interior establece el contacto con el Reino de su Padre, su dominio sobre los vehículos interiores es cuestión meramente de tiempo, su fortaleza irá en aumento y el anhelo de llegar más pronto hacia la meta esperada es cada vez más fuerte.

A nivel humano esto se refleja en las crisis que mencionamos:
Primero, como una crisis de conceptos, después, como una crisis de conducta, y finalmente, como una crisis de emociones; siendo las dos últimas casi simultáneas dependiendo de la personalidad de cada individuo.

El alcanzar este punto no significa que el aspirante tenga el camino libre hacia su propia Iniciación: Realmente procesos muy complejos y dependientes de muchos factores se van presentando en la vida del aspirante a medida que empieza a hallar el sendero que conduce hacia el portal de la Iniciaci n.

En primer t rmino debe romper las cadenas que lo atan hacia el mundo f sico, todo esto mediante el proceso que ya explicamos en la sesi n anterior.

En segundo t rmino, debe empezar a desarrollar una conciencia de servicio hacia sus hermanos terrestres; esto se hace como una consecuencia de entender: Que la humanidad en su conjunto es un s lo ser que evoluciona y que por lo mismo, las unidades de vida independientes, es decir, de cada ser humano, est n estrechamente ligadas con la evoluci n del resto de sus hermanos.

Tambi n nace de ese sentimiento que se van despertando de simpat a hacia todas las vidas que se manifiestan sobre el planeta. El sentimiento de simpat ao de amor en sus primeras etapas, es el resultado de la interacci n energ tica que ahora est teniendo en otro nivel el aspirante; las aberturas que se han dado en su aura le permiten percibir otra realidad, le permiten percibir la realidad detr s de las formas, le permiten asomarse a la vida desde otra dimensi n de existencia; empieza a comprender la naturaleza de las c rceles en que moran las esencias divinas de los seres humanos, y la comprensi n de la exacta naturaleza del problema de las relaciones humanas, le permite entender a estas como un proceso inevitable y que es de una prioridad inmediata el resolverlo.

Las crisis de personalidad por las que sigue pasando, por momentos oscurecen su visi ny se sumerge en estado de desesperaci n al verse incapaz de resolver cu l es o debe ser su siguiente paso, sin embargo, la suerte est echada, y tarde o temprano la luz de su alma disipar las nieblas de la confusi n. As mismo, las aberturas creadas en el alma producen una reacci n de parte del universo circundante; existe una tendencia en todo el universo a establecer el equilibrio en todos los niveles de manifestaci n.

Desde un punto de vista imparcial, lo que el alma ha hecho con su aura es romper este equilibrio, y en este rompimiento urico el universo busca restablecerlo y provee inmediatamente de energ as de la misma naturaleza al aura. Debemos entender esto como una reacci n propia del medio ambiente que nos rodea.

A nivel humano, este proceso es identificado con los esfuerzos que hacen los seres humanos, la sociedad que rodea al aspirante, para evitar que l siga su proceso evolutivo. Es frecuente o r hablar entre los grupos espirituales de fuerzas negativas, fuerzas obscuras, fuerzas contrarias, esp ritus del mal, trabajos de hechicer a, t rminos similares con los que identifican a esas fuerzas que hay que vencer para seguir permaneciendo en el sendero. La realidad entendida impersonalmente, es que es una reacci n propia y natural derivada de la acci n realizada por el aspirante.

Durante estos momentos es com n que los aspirantes pidan ayuda, es com n que busquen el auxilio de hermanos que se encuentran m s adelante en el sendero, es com n tambi n que sus oraciones se intensifiquen y que se busquen una serie de pr cticas tendientes a evitar reca das. Sin embargo, en este proceso las fuerzas que mueven al Yo Superior dentro del hombre han sido puestas en acci n, el periodo de crisis en los que el aspirante tiene que luchar y batallar por vencer esas fuerzas es temporal, nada ni nadie podrá detener la marcha de la evolución.

Se recomienda a todos aquellos aspirantes que están pasando por este proceso, que intensifiquen sus oraciones y meditaciones internas; el contacto con ese ser interior que está luchando desesperadamente por romper la cárcel, permite una alineación de conciencia humana con la conciencia del ser interior; de esta manera se pasa a través de esas nieblas de una manera muy suave y natural, sin los dramas que normalmente caracterizan a este periodo.

Podríamos visualizar el proceso completo haciendo un paralelismo entre el proceso que lleva al polluelo en gestación hasta romper el cascarón dentro del cual ha crecido y se ha fortalecido; si el cascaron es roto por alguien ajeno al polluelo, cuando este salga a la luz carecerá de la fuerza necesaria para sobrevivir. El rompimiento entonces de la cáscara representa un ejercicio indispensable para fortalecer las cualidades que el polluelo requerirá una vez que han visto sus ojos la luz.

Sin embargo, no es el hecho de salir del huevo lo que garantiza la existencia del polluelo, como tampoco lo es el rompimiento del aura lo que asegura la Iniciación del ser interior; Así como el polluelo es dependiente de su madre en lo que a su alimentación se refiere, así el ser interior una vez rota la cárcel en que moraba, todavía es dependiente de las energías que provienen del cosmos, pues de ellas nutrirá su conciencia y sus fuerzas se verán fortalecidas.

Este proceso termina una vez que el aspirante ha decidido por sobre todas las cosas permanecer en el camino, y su indecisión ya no es la de permanecer o alejarse en busca de otros senderos, sino más bien, habiendo decidido su permanencia en el camino, las indecisiones y crisis subsecuentes, van enfocadas a decidir la mejor manera de resolver las dificultades que el mismo camino le está presentando.

En este momento su conciencia se encuentra trabajando en una extraordinaria actividad, cada cosa, cada experiencia constituye para él un caudal de conocimiento valioso, está viviendo un momento similar al del nacimiento al mundo físico, está redescubriendo la vida y todo lo que le acontece pasa a formar parte de sus experiencias a la luz de una nueva visión, de una nueva percepción de la realidad de la vida.
Esto le ira permitiendo fortalecer el contacto con el ser interior y también empezar a formar un aura con una coloración especial. El cascarón ha sido roto pero una nueva irradiación empieza a asomarse de su ser interior. La corteza dura empieza a disolverse gracias a la naturaleza superior de la energía que ahora está trabajando.

A nuestros ojos, las diferentes almas en evolución representan auras que contienen todavía rastros de la corteza anterior; estos rastros de la primera corteza deben ser completamente destruidos mediante la acción efectiva de la energía superior. En ocasiones es posible observar seres que tienen casi completamente conformada su segunda envoltura, sin embargo, mantienen grandes rasgos de la que fue su primer corteza áurica; para nosotros eso es símbolo de grandes problemas y crisis que el aspirante debe primero resolver antes de poder tocar a la puerta de la Iniciación.

Estas crisis se manifiestan en el aspirante como pequeños retrocesos que de momento sienten en su conciencia que lo impulsan a hacer cosas que había dejado de hacer, que lo impulsan a revivir recuerdos que pensaba que ya había sido superados, que lo impulsan a caer nuevamente en problemas añejos, cuando pensaba él que ya eran parte de una historia olvidada; estas son las cortezas que hay que destruir.

Existen diferentes técnicas para lograrlo, pero cada una de ellas dependerá de la naturaleza propia del individuo: Una de ellas consiste en enfrentarlas directamente, sean recuerdos, sean vivencias, sean rencores, cualquier tipo de experiencia enfrentarla conscientemente con toda la fortaleza que el ser espiritual le permite al individuo, y entonces, arrojando la luz de la conciencia, arrojando la luz de la comprensión que las nuevas verdades espirituales proporcionan al individuo, disolverlas completamente, dándoles su exacta dimensión y asimilando la experiencia que cada una de ellas dejó en el alma humana.

Ésta es sin embargo una técnica que si bien es efectiva, representa riesgos para aquellas naturalezas débiles que recién acaban de salir de su cárcel áurica.

Existen también otra técnica, que podríamos llamar de interiorización: En ella el individuo no enfrenta esas cortezas de su aura, sino más bien busca el contacto con su ser interior mediante meditaciones profundas y olvida momentáneamente todos aquellos problemas que pertenecen a su pasado y que aún de cuando en cuando le causan problemas. Fortaleciendo el contacto con su ser interior, la luz que proviene de él irá disipando lentamente esas cortezas, hasta que dejen de constituir un peligro o un riesgo para el sendero que ha sido elegido.

Durante los periodos de crisis que son cuando las voces de los aspirantes son escuchadas angustiosamente pidiendo auxilio, podemos decirles lo siguiente:

En primer término tomen un vaso con agua, tómenlo entre sus dos manos, visualícenlo lleno de luz, pongan todo su amor en esa agua, tómenla lentamente, despacito, visualizando internamente que esa luz empieza a iluminar todo su ser interior.

Acuéstense sobre el piso con las palmas de las manos hacia abajo, haciendo pleno contacto contra el piso y repitan afirmaciones como las siguientes:

PADRE MÍO, SOY TU SIERVO; SOY TUS MANOS TRABAJANDO EN LA TIERRA.

PADRE MÍO, QUE TU VOLUNTAD SE CUMPLA EN MI VIDA SOBRE TODAS LAS COSAS.

PADRE MÍO, QUIERO LLEGAR HASTA TU REINO Y SENTARME A TU DIESTRA PORQUE SE QUE ME ESPERAS.
Con frases como éstas que recuerdan inmediatamente la misión del alma encarnante, es posible salir de los estados de crisis y retomar el sendero que momentáneamente se ha visto obscurecido.

Hasta aquí dejo mis palabras y en las futuras sesiones seguiremos comentando acerca de los problemas y las pruebas que deben pasar los aspirantes en su camino a la Iniciación.

LAS ETAPAS DEL CAMINO

Es la luz del alma la que ha venido impulsando desde sus primeras etapas a los seres humanos y estas etapas podrían ser clasificadas atendiendo a las características que presentan cada una de ellas.

Recapitulando, desde los inicios de la raza humana, el gran proceso de individualización por el que tuvieron que pasar los seres humanos cuando por primera vez encarnaron en los cuerpos de los primates y empezaron a aislar de aquella original alma colectiva, un vehículo individual a través del cual pudieran desarrollar su trabajo; a este primer proceso de individualización se le reconoce como la primera gran Iniciación de este ser que misteriosamente se ha dado en llamar Adam Kadmon.

A este proceso de individualización siguió otro que consistió en fabricarse un cuerpo de emociones, el cuerpo astral. Esta segunda etapa constituyó igualmente un proceso determinante en el desarrollo de ese gran ser.

El trabajo de su cuerpo de manifestación, entendido éste por la humanidad en su conjunto, había dado un nuevo paso, la substancia astral se encontraba ahora en los dominios de los seres humanos, podía ser manejada adecuadamente y cualificada a las necesidades del momento que vivían.

Como raza humana se está viviendo otro momento importante; la substancia mental ha sido puesta ya dentro de los alcances de los seres humanos y estos empiezan a trabajarla, moldearla y hacerla suya, a fin de conseguir un vehículo de manifestación superior al astral. Estamos pues viviendo una etapa importante dentro del desarrollo de ese gran ser que representa la suma de todas las mentes individuales de los seres humanos, pero las pequeñas voluntades, las pequeñas unidades de vida, los seres humanos, pasaban igualmente por etapas aunque no tan espaciadas ni trascendentes, análogamente e igualmente importantes para su desarrollo particular.
Así pues, la llegada del lenguaje, el descubrimiento del amor, la invención de los números, los primeros contactos con las entidades espirituales, la aparición de la familia y otros muchos momentos que podríamos mencionar dentro de la evolución del hombre, marcaron etapas importantes para su desarrollo individual.

Una vez que el hombre empieza a sentir dentro de sí mismo la sensación de querer investigar el porqué de la vida, podríamos hablar de que se encuentra bajo la primera etapa de su despertar, podríamos mencionarla como una etapa de “Inquietud”; esta simple palabra sintetiza en sí misma todo el momento por el que pasa el hombre cuando siente que su vida física ya no le satisface, cuando siente que debe buscar algo más que le permita dar cauce y respuesta para las cuales no tiene respuesta.

La inquietud tarde o temprano se traduce en una búsqueda. Al principio la inquietud se identifica como un estado normal y transitorio en el cual el hombre puede subsistir y llevar una vida normal dentro de los cánones de la sociedad.

Es necesario que de esta etapa se pase a una acción productiva, es decir, es preciso que la inquietud sea traducida en una búsqueda hacia nuevos senderos por los cuales pueda ser guiada la vida; ésta es precisamente la segunda etapa: “La Búsqueda”, el momento en el que el ser humano consciente o inconscientemente ha iniciado ya un camino hacia el encuentro de su ser interior: Los libros, las revistas, las películas o los documentales de televisión, las pláticas, todo ello va impregnado de una búsqueda consciente o inconsciente, pero al fin es una búsqueda.

De la búsqueda se pasa a otra tercera etapa en donde el ser humano cree haber encontrado una respuesta, un camino, una opción diferente a la que venía llevando. Cuando esto ocurre, el ser se aferra esos nuevos criterios, a esos nuevos conceptos y trata de amoldarlos a su vida personal, sometiéndolos a su juicio particular y observando su aplicabilidad en los momentos por los que está pasando.

A esta etapa podríamos llamarla “El Primer Intento”. Es probable que los seres humanos lleguen a esta etapa una vez que han recibido el primer llamado tal como lo expresamos en sesiones anteriores; algunos otros entran en este primer intento después de muchos llamados.
Luego de este momento pasarán por otros intentos, y en realidad podríamos decir que es una segunda parte de la búsqueda, una búsqueda que se hace más intensa conforme la certeza interior de que existe un camino verdadero, crece.

Tarde o temprano, en esta búsqueda el ser humano reconoce que su personalidad debe ser moldeada y modificada, reconoce que ese ser interior que lo impulsa en su búsqueda merece ser atendido y en sus meditaciones personales, en esos momentos de soledad en donde el ser humano se pregunta: ¿Quién es él? ¿A qué vino al mundo?, y ¿si es o no correcto lo que está haciendo?, empiezan a verse las primeras vetas de luz partir de su ser interior hacia el exterior de su aura.

Puede haber no uno, sino varios intentos, pueden ser varios intentos, pueden ser varias las puertas que toque el ser humano antes de reconocer un camino personal; éstas son las fases por las que pasa un ser humano antes de llegar al punto del no retorno.

Generalmente esto se consigue cuando el ser humano ha reconocido ya un camino, se ha afiliado a alguna escuela, unido a algún movimiento, ha encontrado un porqué en su vida y al menos un ideal ilumina su mente y le da un sentido a su existencia; en esos momentos es cuando generalmente el ser interior ha logrado traspasar la coraza que cubre a los seres humanos ya entrenados.
A partir de ese instante, a partir del no retorno, el ser humano inicia etapas mejor definidas y fácilmente identificables que lo llevan a una nueva dimensión de existencia.

Mencionamos tres crisis: Una intelectual, otra conductual, y una tercera emocional.

A esto llamamos la etapa del Descubrimiento ; el ser humano ha descubierto una nueva posibilidad para su vida en este plano. Cierto que la palabra crisis describe mejor a esta etapa, sin embargo, es el hecho de descubrir lo que ha movido al hombre a estas crisis.

A medida que recorre el sendero, sus crisis se van resolviendo, puesto que est llegando a comprender de una manera m s clara los fundamentos de la nueva ense anza, su ansiedad por querer conocer absolutamente todo en el m nimo de tiempo posible, es comprensible por el hecho de que l mismo percibe las respuestas a sus crisis, en la ense anza que apenas est descubriendo; el anhelo por resolverlas lo empujan hasta llegar temerariamente a etapas que no corresponden todav aa su momento de entrenamiento, pero la crisis pasa y del descubrimiento se pasa a un estudio concienzudo.

El ser llega a otro momento importante en su vida, es otra b squeda similar a la anterior, s lo que ahora la b squeda es interior, y en sta b squeda interior el ser persigue tres cosas fundamentales. Primero: entrar en contacto con esa alma que ahora reconoce como el motor de su vida; ese ser interior que de momento s lo ha escuchado de boca de otros, pero que reconoce su realidad y reconoce tambi n que hasta estos momentos lo ha ignorado, busca en s mismo conocer mejor a esa alma que lo ha venido empujando.

Busca igualmente su misi n particular. Al saber que la vida es una escuela y que todos venimos a cumplir un papel, se sumerge dentro de s mismo buscando intuir cu l es el papel que le toca desempe ar en su vida: Pregunta, busca, analiza su vida y empieza realmente a desear intensamente encontrar la misi n para la cual vino.

Finalmente, reconoce que muchos aspectos de su personalidad no son congruentes con las verdades que est asimilando y esa b squeda la canaliza tambi n para encontrar aquellas facetas de su personalidad que deben ser modificadas.
Tres esfuerzos que pueden ser descritos en las palabras de: La B squeda Interior, segunda fase por la que entran los aspirantes en este sendero que conduce a la Iniciaci n.

Curiosamente la tercera fase no es precisamente la que viene despu s de encontrar respuesta a las preguntas anteriores, energ ticamente hablando, la energ a del aspirante se centraliz en s mismo, sus corrientes energ ticas invirtieron el sentido de circulaci n para enfocar toda su atenci na su mundo interior.

Cabe se alar que si bien un ser humano no entrenado enfoca sus energ as en el mundo exterior no dejando casi nada para s mismo, en las primeras etapas del aspirantado, ste invierte el sentido de la circulaci n, llevando todos los esfuerzos al reconocimiento de su ser interior y de ese mundo al cual desconoce y que ahora reci n empieza a reconocer su importancia. Por supuesto que esto lleva a un desequilibrio energ tico, el cual se traduce en las crisis que hemos mencionado.

Llega entonces un momento de estabilidad. Parte de la energ a va hacia adentro del ser y otra parte se dirige hacia afuera; entra el aspirante en un estado de paz moment neo, un estado en el que ya empieza a reconocer la magnitud de la empresa ante la cual se enfrenta ya la vez la importancia de seguir desarrollando sus actividades dentro del mundo cotidiano, pero a la vez permaneciendo consciente de su naturaleza espiritual.

Su energ a es ahora enfocada tanto en el mundo externo como en su ser interior; su b squeda se hace m s ordenada, su ansiedad ha sido controlada, su mente un poco m s serena empieza a planificar las acciones que deber desarrollar a fin de conseguir algo de lo que el sendero promete. A esta etapa podr amos llamarla EL PRIMER PASO DEL SENDERO DEL DISCIPULO .

Ha pasado ya la sorpresa y esa explosi n de energ a que impulsa a los aspirantes que reci n han empezado a conocer las bondades de la filosof a, esas caracter sticas inconfundibles que impulsan a los aspirantes que reci n ingresan, a pensar que ya se encuentran preparados para recibir toda la ense anza, que los impulsa a pensar que nunca más en su vida abandonarán ese camino, que los impulsa a entregarse con ansiedad sin límites al estudio incesante de esa enseñanza.

Esas cualidades que caracterizan a los primeros momentos del descubrimiento, pasan ahora a un estado de equilibrio en donde ya es posible contar con un aspirante más en el sendero de la Iniciación. Es cierto que para estos momentos los aspirantes han cruzado ya el punto del no retorno, pero aún no es posible saber con certeza, si el aspirante sabrá manejar las energías a las cuales ahora está expuesto y hará que su vida sea fructífera en términos de evolución.

En ocasiones es tal el entusiasmo que se desborda en el ser, que su vida la gasta observando las flores del camino, hablando simbólicamente y olvidando el camino mismo; más una vez que las energías han sido puestas en equilibrio y el aspirante puede encauzarlas tanto en su trabajo físico como en su mundo interior, podemos hablar de que el aspirante ha dado su primer paso; de este seguirán otros que iremos describiendo en sesiones futuras.

Por ahora es conveniente terminar aquí este tema y preguntarnos si hemos sido capaces de llegar a este punto, o si aún nos encontramos bajo el efecto del descubrimiento.

Quedad en paz. Mis bendiciones están en vosotros.

INFLUENCIA DE LAS ESCUELAS SOBRE LOS DISCÍPULOS

En la lección anterior describimos de una manera sintética, las diversas etapas en que puede describirse el camino del aspirante. Mencioné que el punto del no retorno es importante para diferenciar de una manera clara ante nosotros, que un aspirante específico se encuentra ya a disposición nuestra con posibilidades de éxito.

Generalmente es responsabilidad del guía personal atender la evolución del discípulo antes de cruzar el punto de no retorno; más allá de ese punto, los instructores de la escuela interna tomamos a nuestro cargo al estudiante y el guía personal se convierte en un colaborador nuestro; desde ese momento en adelante, las necesidades del estudiante serán atendidas por la escuela interior.

Esta escuela interna está organizada de tal manera que podríamos hablar de círculos concéntricos: contamos con instructores que atienden a los recién llegados, instructores que dan especial importancia al entrenamiento intelectual de los discípulos, ya que en estas primeras etapas es muy importante satisfacer las inquietudes que la mente humana manifiesta al haber roto el equilibrio de su vida mundana, sin embargo, lo que nosotros llamamos el primer paso en el sendero del discipulado, llega una vez que el estudiante ha asimilado las verdades fundamentales de este nuevo camino.

Mencionamos que es menester alcanzar un equilibrio, una estabilidad energética, antes de poder pensar que el aspirante ha dado ya el primer paso en el sendero. Cuando esto ha sido hecho y se debe mencionar que este proceso puede durar desde algunos meses hasta varios años, el entrenamiento sigue etapas más formales.

Satisfechas las necesidades intelectuales, éstas pasan a ocupar un segundo plano y el flujo energético, la conformación del cuerpo energético del individuo empieza a ser de importancia relevante. Se debe enfatizar el hecho de que no son los conceptos los que traen la evolución al hombre, sino más bien la conformación, el fortalecimiento y la armonía que manifieste su cuerpo energético.
Desde el punto de vista de la Logia de Maestros, no estamos ansiosos de convertir a nuestros estudiantes en grandes conocedores de conceptos espirituales, sino más bien en unidades de vida que manifiesten la nota armoniosa que les corresponde dentro del concierto universal.

No será dictando conferencias o escribiendo libros como se puede alcanzar la iniciación, sino teniendo perfectamente claro cuál es la función del ser espiritual encarnado en la tierra, manteniendo perfecto control sobre su cuerpo emocional y mental, manifestando una armonía cotidiana cada segundo de existencia y buscando acrecentar la convivencia armónica y la unidad con todo lo que existe, como realmente se estarán dando los pasos correctos en este sendero que lleva a la iniciación.

La importancia de estas palabras estriba, en que una vez que el estudiante ha dado su primer paso en el sendero, es normal que sus esfuerzos vayan encaminados hacia la acumulación de conceptos, dado que ésta ha sido la norma que ha caracterizado su vida anterior. Generalmente se piensa que el que sabe más está más evolucionado, sin embargo, lo único que manifiesta podrá ser un aparato mental mejor preparado.

Queda otro factor igualmente importante que es el referente al cuerpo emocional o cuerpo de los deseos. El equilibrio que manifieste en el dominio de su carácter, en el dominio de sus emociones, en la armonía con que manifieste su vida normal, juntos estos dos factores, determinarán el grado de avance en que se encuentra el aspirante.

Debemos también reconocer que en este camino no se distinguen necesariamente los que van adelantados por ser aquéllos responsables de grupo en el plano físico. Muchas veces algunos de los estudiantes se encuentran más aventajados que sus propios instructores, de hecho la palabra MAESTRO debería ser desterrada de las escuelas espirituales, pues ésta en muchas ocasiones confunde a los estudiantes, dándoles una imagen de su instructor que no corresponde a la realidad, y por otra, la persona que recibe este título, inevitablemente tendrá que asimilarlo con humildad o correr el riesgo de enturbiar más la imagen que tiene de sí mismo y que tarde o temprano ocasionará mayores problemas dentro de su lucha interior.

Los instructores han elegido el camino de la responsabilidad y del servicio. Los instructores llegan a estos puestos porque sus aparatos mentales les permiten hacer un correcto uso del lenguaje para dar cuerpo a las ideas del espíritu; en otras palabras, el que puede explicar mejor los conceptos, rápidamente es identificado como instructor y sus cualidades lo pueden llevar al frente de un grupo, sin embargo, no es característico de todos los aspirantes evolucionados el contar con esta cualidad, por lo que no es regla general pensar que los más evolucionados deben necesariamente pasar por el grado de instructor.

Mis palabras van encaminadas a romper con los espejismos más comunes a los que se enfrenta el estudiante.

Deseo someter al juicio espiritual interior de cada uno de ustedes, todas aquellas verdades fundamentales que normalmente caracterizan a los estudiantes; cada uno deberá reconocer que su camino es individual y que la confianza que deposite en sus instructores o en sus guías personales, debe entenderse únicamente en términos de alianza espiritual, pero en ningún momento substituir sus personales opiniones por las de su instructor, o bien dejar que su libre albedrío sea manejado por aquéllos en quienes recae la responsabilidad de instruirlo.

Entender el significado de la palabra ASPIRANTE es de una vital importancia en estos momentos; para el estudiante todo debe ser materia de estudio y aprendizaje, debe entender que la escuela en que se encuentra en estos momentos no es la única escuela, ni la mejor sobre la tierra, ni sus instructores son los seres perfectos que van a darle respuesta a todas sus preguntas, ni la enseñanza que está recibiendo es precisamente la más elevada, ni el momento que está viviendo será permanente; el aspirante debe entender todo en términos de transitoriedad, en términos de tiempo y espacio, puesto que ésta es su manifestación en el plano físico.

Si en estos momentos pertenece a una determinada escuela, practica alguna religión, tiene a determinadas personas como instructores ya otros como condiscípulos, todo esto obedece al momento especial de evolución por el que está pasando; en ningún momento debe sentir compromisos permanentes, ni con su escuela, ni con sus instructores, ni con sus condiscípulos; tales compromisos deberá sentirlos en términos de amor, más nunca en términos de esclavitud.

El amor es lo único que puede comprometer al hombre y sólo por el amor es permitido establecer alianzas con seres, escuelas o cualquier otro objeto del mundo tridimensional; si en algún momento llegaran a sentir que la responsabilidad que vienen afrontando es una carga, es molesta o los lleva a una situación de crisis, mediten cuidadosamente y vean si el momento por el que han estado pasando sigue vigente o si su propio crecimiento espiritual los lleva a buscar un nuevo sendero.

Para aquéllos que se encuentran al frente de las instituciones que se han elevado a la categoría de instructores, que han aceptado la responsabilidad y el servicio que implica estar al frente de un grupo de seres que piden ayuda y orientación en su camino, a ustedes también les diré que en cada uno de sus hermanos vean no a un ser que está dispuesto a atender hasta el mínimo deseo de ustedes, no los vean como pequeños niños a quienes pueden ordenar cualquier cosa y ser atendidos como ustedes desean, no sientan que están haciendo favores y que por lo tanto necesitan de una contribución agradecida, antes bien, que sea el amor hacia ellos lo que cualifique el servicio que están ofreciendo; intérnense en su Yo interior, sumérjanse hasta establecer el contacto con el Maestro interno y de allí obtengan la luz necesaria para iluminar el sendero por el que momentáneamente pasan sus discípulos y que los ha llevado hasta donde están ustedes.

Ni sus discípulos serán eternamente discípulos de ustedes, ni ustedes permanecerán eternamente como instructores de escuela; todos los papeles son temporales, todos los momentos son válidos por un determinado tiempo y nunca es conveniente pensar que debemos perpetuarnos en la labor que estamos desarrollando; que cada quien piense en atender la vida tal como se le presente cada día de su existencia.

Bien, estas palabras han sido para clarificar los conceptos de aquellos que se encuentran más allá del punto de no retorno. Estos conceptos seguramente los llevarán a meditaciones profundas en donde analicen sus papeles actuales y la situación que guardan con respecto de cada una de las instituciones en que estudian.

Deseo también mencionar un último punto: aun cuando estas palabras pudieran animarlos a abandonar aquellos estudios que han emprendido por tanto tiempo; aun cuando estas palabras los muevan a buscar nuevos horizontes, permítanme decirles que si algún esfuerzo vale la pena dentro del campo de manifestación humano, es precisamente aquél que está encaminado al establecimiento de una institución que reeduque a los seres humanos.

Antes de tomar decisiones apresuradas mediten profundamente, extraigan la luz de su ser interior y encuentren allí las respuestas a las inquietudes por las que están pasando.

Por consiguiente, ¿ qué es la Iniciación? La iniciación puede ser definida de dos maneras. Es ante todo entrar en un mundo dimensional nuevo y más amplio, mediante la expansión de la conciencia del hombre, para que pueda incluir y abarcar lo que ahora excluye, y de lo cual se separa normalmente cuando piensa y actúa y después introducir en el hombre esas energías características del alma y únicamente del alma -las fuerzas del amor inteligente y de la voluntad espiritual. Estas energías dinámicas actúan en toda alma que ha logrado la liberación. Este proceso de penetrar y ser penetrado debería ser simultáneo y sintético, acontecimiento de primordial importancia. Si esto sucede sucesiva o alternativamente, indica un desarrollo irregular y una condición desequilibrada. La común teoría sobre el desarrollo y la captación mental que concierne a las realidades del proceso iniciático, antes de ser experimentadas prácticamente en la vida diaria para integrarlas sicol gicamente en la expresi n pr ctica del proceso viviente en el plano f sico, encierra muchos peligros, dificultades yp rdida de tiempo. La captaci n mental por parte del individuo es a menudo mayor que su poder de expresar el conocimiento y, en consecuencia, tenemos esos grandes fracasos y esas situaciones dif ciles que han desacreditado el tema de la iniciaci n. Muchas personas se consideran iniciados. Quienes est n tratando de serlo, lo cual no significa que lo sean, s lo son personas de buenas intenciones cuya comprensi n mental sobrepasa la capacidad de sus personalidades para practicar lo que han captado. Est n en contacto con fuerzas que no pueden a n manejar ni controlar; han efectuado gran parte del trabajo necesario para lograr el contacto interno, pero no han dominado la naturaleza inferior, por eso son incapaces de expresar lo que han comprendido y percibido internamente. Son esos disc pulos que hablan en forma demasiado anticipada y autocentrada, presentando al mundo un ideal para el cual realmente trabajan, pero todav a son incapaces de materializarlo debido a lo inadecuado de su equipo; afirman sus creencias como si las hubieran realizado, causando gran confusi n entre los ignorantes, aunque trabajan al mismo tiempo para lograr la meta. Mentalmente est n en contacto con el ideal y el plan y son conscientes de las fuerzas y energ as totalmente desconocidas por la mayor a. El nico error que cometen es el del factor tiempo, pues afirman prematuramente lo que llegar na ser alg nd a.

TOIMITTAJAN HUOMAUTUKSET

1. Tomado de Psicolog a esot rica Tomo II de Djwhal Khul.

2. Tomado del Texto El sendero de la Iniciaci n de Djwhal Khul. El art culo hace parte de una Trilog a que aborda el Sendero de retorno, los otros dos art culos son: La comprensi n: entre el aprendizaje y la sabidur a y La Sabidur a: de la iniciaci na la ascensi n.