Tie kulkee yksin. Erikseen. Mikään eikä kukaan ulkopuolella voi kokea, kokea, mitä sielumme on valinnut tuntea.
Se intiimi yksinäisyys, jota pelkäämme niin paljon, on suuri Mestari. Se antaa meille mahdollisuuden erottaa ja tuntea itsemme ulkopuolisen luonteen ulkopuolella, jonka olemme valmistaneet suhtautumaan toisiin.
Tämä tila ei ole vain välttämätön, se on välttämätöntä syventää syvyyttä olemukseemme. Yhteyden muodostaminen hänen kanssaan, ymmärtää kuka me oikeasti olemme.
Kun tämä työ on tehty, pystymme suhtautumaan muihin uudesta näkökulmasta.
Vaikka se tuntuisi paradoksilta, on katsottava sisälle, että ymmärrät paremmin sitä, mikä on ulkopuolella, johtuen siitä universaalisesta laista, joka kertoo meille, "mikä on yläpuolella, on alla, mikä on sisällä, on ulkopuolella".
Ympäristömme on erilainen, kun muutamme oman näkemyksemme kulmaa ja alamme nähdä maailmaa toisilla silmillä. Sielun silmillä, Tietoisuuden silmillä.
Niiden meistä, joita elämän olosuhteet ovat pakottaneet täyttämään yksilöllisyytemme, on oltava kiitollisia. Kivusta ja kärsimyksestä huolimatta epätoivosta huolimatta, joka pakotettu yksinäisyys on usein aiheuttanut meille.
Oppiminen ylittämään sen on oppia tuntemaan olonsa hyväksi sisällä. Ja se ei ole helppo tehtävä.
Ahdistuksen jakaminen saa meidät tuntemaan olonsa kevyemmäksi. Niiden kantaminen, hyväksyminen ja päästäminen itse menemään on paljon raskaampaa. Kuitenkin, kun muuta vaihtoehtoa ei ole, se on ainoa vaihtoehto. Transcend tai antautua kipua.
Ihmisellä on taipumus ylittää oikeuden, koska sisällä hän tietää, että tämä on hänen päätehtävänsä. Ylittäminen on ymmärtää, että olemme paljon enemmän kuin näemme, kuulemme, koskemme ja tunnemme.
Ylittää on löytää jumalallisuutemme.
Kun kaikki vastakohdat koskettavat toisiaan, kipu ja ilo ovat lähempänä sitä, mitä voidaan olettaa paljaalla silmällä. Syvä kipu ajaa meidät kuiluun, josta voimme palata vain ylittämällä sen ymmärtämällä, että tämä kipu ei ole muuta kuin rakkauden kykymme varjo.
Hylätyn ja avuttomuuden tunne, syvä suru ovat Ykseyden vastakohtia, joita kokee rakkauden kautta isoilla kirjaimilla.
Se rakkaus kaikkeen, mikä on, antaa meille mahdollisuuden ymmärtää, että olemme osa monimutkaista ja ääretöntä verkostoa, ja siitä tasosta ei ole yksinäisyyttä, ei pelkoa, kipua eikä surua.
Kun ihailemme mahtavan kauneuden maisemaa, voimme vain tuntea olevansa “täynnä” näkemäämme. Olemme osa tätä maisemaa, ei vain tarkkailijoina, mutta aktiivisena osana kuvaa täydellisyydestä ja harmoniasta.
Ja virittämällä tuohon harmoniaan, me viritämme omaan olemukseemme, joka on epäilemättä yhtä harmoninen kuin maisema.
Oppiminen on yksilöllinen polku. Jakaminen on lahja oppimisen laajentamiselle.
Jos tunnet olosi yksin, muista: Olet osa maailmankaikkeuden kauneinta luomista: sinä olet maisema.
==============================
Esther Beltrán (11.3.2010)
http://amanecer-guerrerosdeluz.blogspot.com/
http://www.guerrerosdeluz.net/
