Maan nykyisistä planeettojen fyysisistä muutoksista on tulossa peruuttamattomia, on todisteita siitä, että nämä muutokset johtuvat erittäin varautuneesta aineesta ja energisestä epäyhtenäisyydestä anisotrooppisessa tähtienvälisessä tilassa, joka on murtunut järjestelmäämme planeettojen väliseen alueeseen aurinko. Tämä energian "luovutus" tuottaa hybridiprosesseja ja viritettyjä energiatiloja kaikilla planeetoilla sekä Auringossa. Sen vaikutukset täällä maan päällä löytyvät magneettisen navan siirtymisen kiihtyvyydessä, pystysuorassa ja vaakasuorassa jakautumisessa, otsonin määrästä ja merkittävien katastrofaalisten ilmastotapahtumien esiintymistiheyden ja suuruuden lisääntyessä. Todennäköisyys, että siirrymme nopeaan lämpövakauden kauteen, joka on samanlainen kuin 10 000 vuotta sitten tapahtui, kasvaa. Biosfäärin ja ihmiskunnan mukautuvat reaktiot näihin uusiin olosuhteisiin voivat johtaa kokonaisvaltaiseen maailmanlaajuiseen katsaukseen lajien ja maapallon elämänvalikoimasta. Ainoastaan syvällisen ymmärryksen avulla meitä ympäröivässä luonnonympäristössä tapahtuvista perustavanlaatuisista muutoksista poliitikot kansalaisina pystyvät saavuttamaan tasapainon planeetan fyysisten prosessien ja valtioiden uusiutuvan virtauksen kanssa.
ESITTELY
Tällä hetkellä prosessissa maapallon geologiset, geofysikaaliset ja ilmastolliset muutokset ovat muuttumassa yhä enemmän palautumattomiksi. Tällä hetkellä tutkijat paljastavat joitain syitä, jotka johtavat planeettamme sähkömagneettisfäärin (sähkömagneettisen luuston) ja sen ilmastokoneiden yleiseen uudelleenjärjestelyyn. Suurempi joukko klimatologian, geofysiikan, plantofysiikan ja heliofysiikan asiantuntijoita pyrkii kohti kosmisen syy-peräkkäisversiota tapahtuvalle. Itse asiassa viime vuosikymmenen tapahtumat antoivat vahvan näytön epätavallisen merkittävistä heliosfäärisistä ja planetofysikaalisista muutoksista [1, 2]. Kun otetaan huomioon näiden muutosten laatu, määrä ja laajuus, voidaan sanoa, että: Biosfääriset ilmastoprosessit täällä maan päällä (läheisesti kytketyn palautejärjestelmän kautta) vaikuttavat suoraan globaaleihin muutosprosesseihin ja liittyvät niihin, joka tapahtuu aurinkokuntamme. Meidän on aloitettava huomiomme järjestäminen ja ajateltava ymmärrystä siitä, että ilmastomuutokset maapallolla ovat vain osa tai linkki koko Heliosfäärissamme tapahtuvassa tapahtumaketjussa.
Nämä syvät fysikaaliset prosessit, nämä fyysisen ja geologisen ympäristömme uudet ominaisuudet asettavat erityisiä mukautuvia haasteita ja vaatimuksia kaikille maapallon elämänmuodoille. Kun otetaan huomioon sopeutumisongelmat, joita biosfäärillämme on näiden uusien fyysisten olosuhteiden kanssa maapallolla, meidän on erotettava yleinen suuntaus ja muutosten luonne. Kuten osoitamme; Nämä taipumukset voidaan suunnata kohti planeettaenergian kapasiteetin kasvua (koulutus), mikä johtaa eräiden maapallosysteemien voimakkaasti innostuneeseen tai ”varautuneeseen” tilaan. Suurin osa intensiivisistä muutoksista tapahtuu planeettakaasuplasma-ympäristössä, jolle biosfäärimme tuottavat mahdollisuudet ovat ohitse. Tällä hetkellä muodostui tämä uusi energian liikaenergian skenaario, joka korjattiin ja havaittiin:
Iosfäärissä plasman muodossa.
Magnetosfäärissä magneettiset myrskyt.
Ilmakehässä syklonien avulla.
Nämä ilmakehän korkean energian ilmiöt, jotka olivat aikaisemmin harvinaisia, ovat nyt luonteeltaan yleistyviä, voimakkaita ja vaihtelevia. Kaasu-plasma-vaipan materiaalikoostumus on myös muuttumassa.
On aivan luonnollista, että koko maapallon elimistö on alttiina näille sähkömagneettisen kentän muuttuville olosuhteille ja maapallon ilmastokoneiden perusteellisille ja merkittäville muutoksille. Nämä perustavanlaatuiset muutosprosessit luovat kaikissa maaelämän organismeissa kysynnän uusille sopeutumismuodoille. Näiden uusien muotojen luonnollinen kehitys voi johtaa maapallon lajien ja elinympäristön kokonaisvaltaiseen katsaukseen. Itse elämästä voi tulla uusia, syvempiä ominaisuuksia, jotka tarjoavat maapallon uuden fyysisen tilan, tasapainon uusien organismien kehitysmahdollisuuksien, lisääntymisen ja täydellisyyden kanssa.
Tässä mielessä on selvää, että meillä on edessään ongelma, joka liittyy ihmiskunnan sopeutumiseen tähän uuteen maan tilaan; Maan uudet olosuhteet, joiden biosfääriominaisuudet ovat erilaisia ja jakautuneet epätasaisesti. Siksi nykyinen muutosjakso on ohimenevä, ja tulevaisuuden elämän edustajien siirtyminen voi tapahtua vasta perusteellisen arvioinnin jälkeen, mitä se tarkoittaa näiden uusien biosfääristen olosuhteiden täydentämiseksi ja Maan. Jokainen maapallon elävä edustaja saa täydellisen kokeen, tai laadunvalvontatarkastuksen, jotta voidaan selvittää heidän kykynsä vastata uusiin olosuhteisiin. Nämä haasteet Evoluutio vaatii aina vaivaa tai kärsivällisyyttä, olipa kyse yksittäisistä organismeista, lajeista tai yhteisöistä. Siksi ei pelkästään ilmasto, joka on tulossa uudeksi, vaan myös me ihmisinä koemme globaalin muutoksen elävien organismien tai itse elämän elintärkeissä prosesseissa; mikä on vielä yksi linkki kokonaisprosessissa. Emme voi käsitellä sellaisia asioita erikseen tai erikseen.
1.0 SOLARJÄRJESTELMÄN MUUTOS
Luettelemme aurinkokunnan viimeaikaiset laaja-alaiset tapahtumat ymmärtääksemme ja ymmärtääksemme täysin planeettojen fyysisiä muutoksia. Tämä tapahtumien kehitys, kuten viime vuosina on käynyt selväksi, johtuu materiaalien ja energian epätasaisuudesta anisotrooppisessa tähtienvälisessä tilassa [2, 3, 4 ]. Tähtienvälisen avaruuden läpi kulkeva Heliosfääri kulkee aurinkokennon suuntaan Herculesin tähdistössä. Matkalla on löydetty (1960 - luku) aineiden ja energian epähomogeenisilta alueilta, jotka sisältävät vety-, helium- ja hydroksyyli-ioneja muiden alkuaineiden ja yhdistelmien lisäksi. Tämän tyyppinen hajotetun plasman tähtienvälinen tila esitetään magnetoituneiden rakenteiden ja nauhojen nauhoilla. Heliosfäärin [aurinkokunnan] siirtyminen tämän rakenteen läpi on johtanut iskuaallon lisääntymiseen aurinkojärjestelmän edessä 3: sta 4 AU: iin, 40 AU: seen tai enemmän. Tämä tiivistetty iskuaalto on aiheuttanut yhteisen plasman muodostumisen parietaalikerrokseen, mikä on johtanut plasman ylivuotoon aurinkokunnan ympärillä ja sen jälkeen esiintymiseen planeettojenvälisissä domeeneissa [5, 6]. ]. Tämä häiriö on eräänlaista aineen ja energian lahjoitusta, jonka planeettojen välinen tila on tehnyt aurinkokuntamme.
Vastauksena tähän energia- / aineluovutukseen olemme havainneet useita suuria tapahtumia:
Sarja suuria Planetophysical muutoksia.
Planeettienvälisen tilan laadun muutos suuntaan, joka liittyy sen planeettojenvälisen ja aurinko-planeetta-planeetan läpäisyominaisuuksien lisääntymiseen.
Uusien aurinkovaltioiden ja toimintajärjestelmien syntyminen.
1.1 Sarja suuria planeetan fyysisiä muutoksia.
Seuraavat prosessit tapahtuvat aurinkokunnan järjestelmämme etäisillä planeetoilla. Mutta he ovat käytännössä ottaen käyttäneet koko järjestelmää toiminnallisesti. Tässä on esimerkkejä näistä tapahtumista:
1.1.1 Pimeiden pisteiden kasvu Plutossa [7].
1.1.2 Aurinkoraportit Saturnusta [8].
1.1.3 Raportit polaarisista muutoksista Uraanissa ja Neptuneissa (Ne ovat magneettisesti konjugoituja planeettoja) ja Uraanin magnetosfäärin voimakkuuden voimakkaasta voimakkaasta kasvusta.
1.1.4 Muutos valon voimakkuudessa ja dynaamisissa valopisteissä Neptunuksessa [9, 10].
1.1.5 Jupiterin magneettikentän voimakkuuden kaksinkertaistuminen (vuoden 1992 tietojen perusteella) ja joukko uusia planeettoja, joita havaittiin tällä planeetalla heinäkuussa 1994 tapahtuneiden räjähdyssarjojen seurauksena. ”SL-9] [12]. Toisin sanoen plasmoidisen hännän [13, 14] vapautuminen, joka herätti Jovian magnetosfääriä, indusoimalla siten liiallista plasmanmuodostusta, [12] ja sen purkautuminen samalla tavalla kuin aurinkokoronan [15] reikät indusoivat kaistan kirkkaan säteilyvyön esiintyminen desimetrinä (13, 2 ja 36 cm) ja suurten auroraalien poikkeavuuksien esiintyminen ja Jupiter Io -virtajärjestelmän muutos [12, 14].
Päivitä muistiinpano marraskuusta 1997:
Ionisoituneen vedyn, hapen, typen jne. Virta kulkee Jupiteriin Io: n tulivuoren alueilta miljoonan amprin virtausputken kautta. Vaikuttaa Jupiterin magneettisen prosessin luonteeseen ja tehostaa sen plasmageneesiä. {ZIVselennaya “Earth and the Universe” N3, 1997 plo-9 NASA: n tietojen perusteella}
1.1.6 Sarja Marsin ilmakehän muutoksia, jotka parantavat biosfäärin laatua. etenkin pilvinen kasvu päiväntasaajan alueella ja epätavallinen otsonipitoisuuden kasvu [16].
Päivityshuomautus: Syyskuussa 1997 Mars Surveyor -satelliitti havaitsi ilmakehän tiheyden lisääntyneen kaksinkertaisesti sen verran kuin NASA arvioi saapuessaan Marsin kiertoradalle. Tämä korkeampi tiheys valitsi yhden aurinkomatriisin varreista rajan yli. Tämä tapahtumien yhdistelmä on viivästyttänyt vuodessa asetetun valokuvaustehtävän alkamista.
1.1.7 Kuun ilmakehän muodostumisen ensimmäinen vaihe, jossa ilmakehän natriumin havaitaan kasvavan nousun, saavuttaa 9 000 km korkeuden. [17].
1.1.8 Venuksella havaittiin merkittäviä fysikaalisia, kemiallisia ja optisia muutoksia; ensimmäistä kertaa löydettyjen pimeiden ja vaaleiden pisteiden kääntö ja rikkipitoisten kaasujen akuutti väheneminen ilmakehässään [16].
1. 2 Planeettienvälisen avaruuden laadun muutos kohti kohti siirtymisen, planeettojen välisten ja aurinko-planeetta -ominaisuuksien lisääntymistä. Kun puhumme planeettojenvälisen avaruuden uusista energeettisistä ja aineellisista ominaisuuksista, meidän on ensin huomautettava planeettojenvälisten alueiden energiakuormituksen kasvusta ja materiaalin kylläisyyden tasosta. Tällä muutoksella planeettojenvälisen tilan tyypillisestä huonosta tilasta on kaksi pääasiallista syytä:
1.2.1 Tähtienvälisen avaruusasteen tuleva tulo / virta. (Radioaktiivinen aine, ionisoidut elementit ja yhdistelmät.) [19, 20, 21].
1.2.2 22: n aurinkosykliaktiivisuuden myöhempi vaikutus, etenkin seurauksena magnetoitujen aurinkoplasmien koronamassan [CME] nopeasta poistumisesta. [22].
Se on luonnollista sekä tähtienväliselle aineelle että heliosfäärisen sisäisen massan uudelleenjakautumiselle
Luodaan uusia rakenneyksiköitä ja prosesseja planeettojenvälisille alueille. Niitä havaitaan pääasiassa laajennettujen magneettiplasmajärjestelmien järjestelmällisessä muodostumisessa [23] ja lisääntyneellä taajuudella iskuaaltojen muodostumisessa; ja sen seuraukset [24].
Jo on olemassa raportti kahdesta uudesta kosmisten hiukkasten populaatiosta, joiden ei odoteta löytyvän Van Allen-säteilyvyöistä [25]; erityisesti yli 50 MeV: n tiheän elektronisen säteen injektio sisäiseen magnetosfääriin äkillisten magneettisten myrskyjen aikana [CME], ja uuden hihnan syntyminen, joka koostuu ionisista elementeistä, joita perinteisesti esiintyy tähteiden koostumuksessa. Tämä planeettojenvälisen tilan äskettäin muuttunut laatu ei vain suorita planeettavuorovaikutuksen välitysmekanismin toimintoa, vaan (ja tämä on tärkein) suorittaa stimulaatio- ja ohjelmointitoimia aurinkoaktiivisuuteen sekä sen maksimi- että minimivaiheessa. . Auringon tuulen seismisen tehokkuutta on myös havaittavissa [26, 27].
1.3 Auringon uusien valtioiden ja toimintajärjestelmien syntyminen.
Auringon fyysisen tähtitilan suhteen meidän on ensin huomattava, että aurinkokunnan keskusyksikön olemassa olevaan ympäristömalliin on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tämä johtopäätös perustuu havaintoihin ja raportteihin harvinaisista muodoista, energisista voimista ja toiminnasta Auringon toiminnassa [20, 21], samoin kuin muutoksista niiden perustavanlaatuisissa perusominaisuuksissa [28]. Vähimmäiskerroksen loppumisen jälkeen on havaittu auringon kokonaisaktiivisuuden asteittaista kasvua. Tämä kasvu paljastui lopullisesti 22. syklissä; joka ehdotti todellista ongelmaa heliofysiikan tutkijoille, jotka yrittivät tarkistaa tärkeimmät selittävät suuntaviivat:
1.3.1 superkutsumaksujen saavuttamisen nopeudesta.
1.3.2 erillisten soihdosten päästövoimasta.
1.3.3 auringon kosmisten säteiden energiasta jne.
Lisäksi Ulysses-avaruusalus matkusti korkeiden heliosfääristen leveysasteiden läpi matkalla magneettisen dipolin puuttumisen, joka muuttui rajusti yleiseksi heliomagnetismin malliksi, mikä myöhemmin vaikeutti analyyttisiä-magneettisia esityksiä. Heliosfääristen kruunuaukkojen tärkein rooli on nyt selvitetty; planeettojenvälisen tilan magneettisen kylläisyyden säätelemiseksi. [28, 30]. Lisäksi ne aiheuttavat kaikenlaisia suuria geomagneettisia myrskyjä, ja ejektiot, joiden magneettikenttä ovat eteläsuunnassa, ovat geotehokkaita [22]. On myös testejä, jotka suosivat aurinkotuulien vaikutusta maan kiertoalueeseen ja litosfäärin dynamiikkaa. [31].
23. sykli aloitettiin lyhyellä aurinkopistesarjalla elokuussa 1995. [32] Tämän ansiosta voimme ennustaa suurimman aurinkoaktiivisuuden vuonna 1999. On myös huomattavaa, että sarjassa C-luokan valosignaaleja on Tämän syklin spesifisyydestä ja energiasta keskusteltiin 1980-luvun lopulla. [23]. Röntgensignaalin virtauksen lisääntynyt taajuus, joka tapahtui saman syklin alussa, antoi todisteita tulevista laaja-alaisista tapahtumista; etenkin superlamppujen tiheyden lisääntyessä. Tilanteesta on tullut erittäin vakava johtuen planeettojen välisen ympäristön siirtoominaisuuksien kasvusta [2, 24] ja Jupiter-järjestelmän heliosfäärisen toiminnan kasvusta; sillä mahdollisuudella, että Jupiterin ympäröi plasmosfääri, joka ulottuu Io: n kiertoradan yläpuolelle [13].
Yhdessä kaikki toimitetut raportit ja havainnot todistavat aurinkokunnan järjestelmämme heliosfääristen prosessien nopeuden, laadun, määrän ja energisen voiman kasvusta.
Päivityshuomautus 1/8/98: Auringon aktiivisuuden odottamattoman korkea taso vuoden 1997 viimeisellä puoliskolla jatkuu tällä hetkellä tarjoamalla vahvan todistuksen edellisestä lausunnosta. "X" -säteitä oli kolme tasoa, jotka saavuttivat 9 salamavirtaustapahtumaa vuonna 1997, jolloin yksi oli suunniteltu; lisäys 300%. Näistä dramaattisin, X-9.1: n sepelvaltimoiden poisto 6. marraskuuta 1997, tuotti noin 72 tunnin protonitapahtuman täällä maan päällä. Nykyisen Auringon luonne, laajuus ja aktiivisuus ovat lisääntyneet siihen pisteeseen, että hallituksen virallisen tiedon sisältämä aurinkosatelliittiasema aloitti äskettäin päivittäisen raporttinsa sanomalla: ”Enemmän tai muuta kaikki lensi auringonpaisteessa tänään, tammikuu .3, 1998. ”
2.0 MAAN Uudelleenorganisointiprosessit
Kaikkien (planeettaympäristön) geofysikaalisten prosessien tallennetut ja dokumentoidut havainnot sekä selkeästi merkittävät ja progressiiviset muutokset kaikissa aurinko-maa-fysikaalisten tieteiden suhteissa, yhdistettynä antropoheneduksen toiminnan olennaisiin vaikutuksiin Heliosfäärissä aurinkokuntamme, [33, 34], pakottaa meidät toteamaan, että maapallon fysikaalisten ja ympäristöominaisuuksien maailmanlaajuinen uudelleenjärjestely ja muutos tapahtuu nyt; silmämme edessä. Tämä nykyinen rakenneuudistus on jälleen yksi rivi kosmo-historiallisia tapahtumia, joissa tapahtuu aurinkokuntamme merkittäviä evoluutiomuutoksia, jotka johtuvat auringon heliosfääri-planeetta-prosessien jaksollisista muutoksista ja vahvistumisista. Oman planeettamme tapauksessa nämä uudet tapahtumat ovat painostaneet voimakkaasti geofysikaalista ympäristöä; aiheuttaa uusia piirteitä havaittavissa luonnollisissa prosesseissa täällä maan päällä; tuottaa syitä ja vaikutuksia, jotka ovat jo tuottaneet hybridiprosesseja aurinkokunnan planeetoillamme; jossa on havaittu ja ilmoitettu yhdistettyjä vaikutuksia luonnollisiin aineisiin ja energiaominaisuuksiin.
Nyt keskustelemme globaaleista, alueellisista ja paikallisista prosesseista.
2.1 Geomagneettisen kentän inversio.
Koska olemme selvästi mielessä magneettikentän merkittävän tiedossa olevan roolin ihmisten elämässä ja kaikissa biologisissa prosesseissa, hahmottelemme tämän maapallon geomagneettisen kentän muuttuvan tilan yleiset piirteet. Meidän on muistutettava itseämme monista avaruusaluksista ja satelliiteista, jotka ovat havainneet heliosfäärisen magneettisen kylläisyyden lisääntymisen viime vuosina [11, 18, 35]. Maan luonnollinen vaste tähän kyllästymisasteen nousuun ilmenee sen dipolivoimakkuudessa, magneettisten c -pylväiden sijainnissa ja sen prosesseissa sähkömagneettisen kentän resonanssi [36]. Maa on numero yksi aurinkojärjestelmän kaikista planeetoista suhteessa sen erityiseen kykyyn aineen magnetoinnissa [6].
Viime vuosina olemme nähneet kasvavan kiinnostuksen geofysiikkojen ja magnetologien suhteen yleensä geomagneettisiin prosesseihin [37–40] ja erityisesti niiden matkaan. Maan magneettinavat [41, 42]. He ovat erityisen kiinnostuneita seuraamaan tosiasioita, jotka liittyvät Antarktisen magneettinavan matkaan joko suunnattuina tai vektoroituina. Viimeisen 100 vuoden aikana tämä magneettinen napa on kulkenut lähes 900 km Intian valtamereen ja sen sisällä. Tämä merkittävä magneettinauvojen käännös alkoi vuonna 1885. Viimeisimmät tiedot arktisen magneettinavan (joka liikkuu kohti magneettista poikkeavuutta) tilasta Itäisen Siperian maailman etiikka Jäämeren kautta) paljastaa, että tämä napa on yli 120 km: n päässä. kymmenen vuoden ajanjaksolla 1973 - 1984 ja 150 km samalla aikavälillä, vuosina 1984 - 1994. Nämä on vahvistettu suorilla mittauksilla (L. Newwitt. Arktisen navan koordinaatit ovat nyt 78, 3 astetta pohjoiseen ja 104, 0 astetta länteen) [42].
Meidän on korostettava, että tämä dokumentoidun polaarimuutoksen kiihtyvyys (keskimäärin 3 km vuodessa 10 vuodessa) ja sen matka pitkin magneettiset geohistorialliset navat (käytävä, joka on perustettu analysoimalla yli 400 paleoinvestointipaikkaa) johtaa välttämättä johtopäätökseen, että Tällä hetkellä havaitun polaarisen matkan kiihtyminen ei ole vain normin muutosta tai poikkeamista, vaan se on todellakin magneettinapojen kääntö; Prosessin puolivälissä on nyt nähtävissä, että napamatkan kiihtyvyys voi kasvaa suhteeseen 200 km. vuodeksi. Tämä tarkoittaa, että napainen inversio voi tapahtua paljon nopeammin kuin tutkijoiden tällä hetkellä olettaa tuntematta napojen siirtymän globaalia ongelmaa.
Meidän on myös painotettava tunnustettujen globaalien magneettisen poikkeavuuksien (Kanadan, Itä-Siperian, Brasilian ja Antarktiksen) merkittävää kasvua suuressa uudelleenjärjestelyssä Maan etiikka. Sen merkitys johtuu siitä, että nämä maailmanlaajuiset poikkeavuudet muodostavat magneettisen lähteen, joka on melkein riippumaton maan päämagneettisesta kentästä. Suurimman osan ajasta näiden magneettisten poikkeavuuksien voimakkuus maailmassa ylittää olennaisesti koko jäännösdipolaarisen komponentin; mitä saadaan vähentämällä maapallon kokonaismagneettikentän dipolikomponentti. [48]. Magneettisten kenttien käännöksen prosessi aiheuttaa erilaisia muutoksia maan geofysikaalisissa prosesseissa ja polaarisen magnetosfäärin nykyisessä tilassa.
Meidän on myös otettava huomioon napakallonkulman (esim. Magneettikuvassa; pohjoisessa ja etelässä sijaitsevien polaaristen rakojen) todellisen kasvun kulma, joka 1990-luvun puolivälissä s saavutti 45 astetta (IZMIRAN-tietojen mukaan). (Huomaa: Kärjen kulma oli suurimman osan ajasta noin 6 astetta. Se vaihteli tilanteesta riippuen. Viimeisen viiden vuoden aikana kuitenkin, on vaihdellut välillä 25-46 astetta.] Auringon aurinkotuulista ja planeettojenvälisestä avaruudesta säteilevän valtavan määrän aineita ja energiaa on aiemmin käsiteltyjen keinojen aikana saostunut näihin laajentuneisiin rakoihin. napa-alueista, jotka aiheuttavat maapallon kuoren, valtamerten ja jäälakien lämpenemisen. [27]
Tutkimuksemme geomagneettikentän paleoinversiosta ja sen myöhemmistä vaikutuksista on johtanut meihin yksiselitteiseen ja suoraan päätelmään, että nämä havaitut nykyiset prosessit seuraavat täsmälleen samoja malleja kuin niiden etäisten esi-isiensä. Magneettikentän inversion lisäsignaalit muuttuvat voimakkaammiksi taajuudessa ja mittakaavassa. Esimerkiksi: edellisen 25 miljoonan vuoden aikana magneettisten investointien tiheys oli kahdesti puolen miljoonan vuoden aikana, kun taas viimeisen miljoonan vuoden investointien tiheys on 8–14 sijoitusta [43], tai sijoitus 71–125 tuhannen vuoden välein. Tärkeää on, että investointien enimmäistaajuuden aikaisempina ajanjaksoina valtamerten taso (10–150 metriä) on myös vähentynyt maailmanlaajuisesti, mikä johtuu laskostumisprosessien laajasta kehityksestä kuori. Maantieteellisen kentän sijoitusten matalammat taajuuskaudet paljastavat jyrkät nousut maailman valtamereissä kuoren paisunta- ja murskausprosessien painopisteen takia. [43-44]. Siksi maailman valtamerten taso riippuu globaaleista ominaispiirteistä vähentymis- ja laajentumisprosessien vahvuudessa ajan myötä.
Geomagneettisen inversion taajuuden lisäämisen nykyinen vaihe ei välttämättä johda merimäärän lisääntymiseen polaarisen lämpenemisen vuoksi, vaan merien tason laskuun. Usein tehdyt investoinnit tarkoittavat venytystä ja laajenemista, harvinaiset sijoitukset tarkoittavat supistumista. Planeettaprosessit tapahtuvat pääsääntöisesti monimutkaisilla ja dynaamisilla tavoilla, jotka vaativat kaikkien voimien ja kenttien yhdistämistä ja yhdistämistä koko järjestelmän ymmärtämiseksi oikein. Hydrosfäärin uudelleenjakautumisen huomioon ottamisen lisäksi tapahtuu myös tapahtumia, jotka osoittavat myös maapallon meteorologisten koneiden äkillisen ja akuutin murtumisen.
2.2 Ilmastonmuutos.
Koska julkinen huomio on keskittynyt ilmastollisten koneiden suurten muutosten tai rikkoutumisten oireisiin ja tuloksiin, ja joskus vakaviin biosfäärivaikutuksiin, tarkastelemme näitä ilmastomuutoksia yksityiskohtaisesti. Joten emme aio kuvata täysin ilmaston ja biosfäärisen siirtymäkautta, tarjoamme äskettäisen sarjan lyhyitä viestejä lämpötilasta, hydrologisesta kierrosta ja Maan ilmakehän materiaalikoostumuksesta. Millä tahansa ilmaston uudelleenorganisointivaiheen lämpötila-alueella on ominaista kontrasti ja epävakaus. Laajasti mainittu ja uskottu kasvihuoneilmiö kokonaisen ilmastomuutoksen suuntaviivoina on ylivoimaisesti heikoin tai kokonaisvaltaisin selitys tälle uudelleenjärjestelylle. On jo havaittu, että hiilidioksidipitoisuuden kasvu on pysähtynyt ja että metaanin määrä ilmakehässä alkoi vähentyä [45], kun lämpötilan epätasapaino ja yhteisen maailmanlaajuisen painekentän liukeneminen ovat alkaneet kasvaa. .
Maailman maksimilämpötilasta ilmoitettiin vuonna 1994 ja "El Niñon" hydrologisena vaikutuksena lähes keskeytyksettä. Lämpötilaa seuraavan antennipintasatelliitin [49, 50] ansiosta havaittiin 0, 22 astetta ° C: n lämpötilan vaihtelu (tyypillisessä erityisessä noin 30 päivän ajanjaksossa), joka korreloi värähtelyrekisterien kanssa keskitaajuinen magneettinen. Maan lämpötilatila on muuttumassa yhä enemmän riippuvaiseksi ulkoisista vaikutuksista. Näiden yleisen ilmastomuutoksen edustavat sääntelyprosessit tai emäkset ovat:
2.2.1. Uusi otsonikerroksen jakauma.
2.2.2. Säteilymateriaali (plasma) virtaa saapuvana ja purkaa polaaristen alueiden läpi ja maailman magneettisten poikkeavuuksien sijaintipaikkojen läpi.
2.2.3. Suorien ionosfääristen vaikutusten kasvu maapallon meteorologian (ilmasto), magnetismin ja lämpötilakenttien välisissä suhteissa.
On kasvava todennäköisyys, että olemme menossa läpi nopean lämpötilan epävakauden ajanjakson, joka on samanlainen kuin se, joka tapahtui 10 000 vuotta sitten. Tämä ei-niin vanha suuri epävakaus paljastettiin analysoimalla Grönlantiin porattujen jään sydännäytteiden analyysi [51]. Näiden näytteiden analyysi osoitti, että:
Vuotuiset lämpötilat nousivat 7 celsiusastetta.
Sademäärä kasvoi välillä 3-4 kertaa.
Jauhemateriaalin massa kasvoi kertoimella 100.
Vallankumouksellinen tiedeyhteisö ei ole vielä tutkinut tarkkaan globaalien ilmastomekanismien parametreiden nopeaa muutosta ja niiden vaikutuksia maan fysikaalisiin ja biosfäärisiin ominaisuuksiin. Mutta tutkijat vaativat nyt yhä enemmän, että Maan lämpötilan nousut ovat riippuvaisia avaruuden ja maan vuorovaikutuksesta ja liittyvät suoraan siihen [52, 53]; olla maan ja aurinkojen, maan ja aurinkokunnan ja / tai maan ja tähteiden välissä.
Lämpötilan muuttumisesta johtuvista hydrosfäärin (valtamerten) variaatioista ei tällä hetkellä ole puutetta. Itäisen Välimeren alueella on ollut kirjaa lämpötilan inversiosta yli kahden kilometrin syvyyksissä suhteesta 13, 3 - 13, 5 celsiusastetta uuteen suhteeseen 13, 8 - 13, 5; yhdessä suolapitoisuuden kasvun kanssa 0, 02% vuodesta 1987. Egeanmeren suolapitoisuuden kasvu on pysähtynyt, ja suolaisen veden tuotto Välimeren altaan Atlantille on vähentynyt. Mikään näistä prosesseista tai niiden syistä ei ole selitetty tyydyttävästi. On jo todettu, että haihtumisen lisääntyminen päiväntasaajan alueilla aiheuttaa veden tiheyden lisääntymisen, mikä johtaa välittömään vajoamiseen suuremmalla syvyydellä. Viimein tämä voi pakottaa Persianlahden virran kääntämään virtauksensa. Tämän tapahtuman todennäköisyys vahvistetaan muilla signaaleilla sekä useiden parametrien numeerisilla malleilla [53]. Siksi todennäköisin tosiasia Euroopan mantereelle on jyrkkä ja äkillinen jäähtyminen. Toisaalta Siperian alueen lämpötila on noussut vakaasti [58] yhdessä Novosibirskin Klyuchin observatorion raporttien kanssa, että magneettikentän pystysuuntaisen komponentin kasvu on tasaista yli 30 nanotason vuodessa. Tämä kasvuvauhti kasvaa merkittävästi lähestyessä Itä-Siperian magneettista poikkeavuutta.
Päivityshuomautus 1/8/98: Kansallinen valtameri- ja ilmakehän hallinto ilmoitti tänään, 8.8.1998, että vuosi 1997 oli kuumin vuosi rekisteröinnin alkamisesta 1880 lähtien ja että yhdeksän kuumin vuotta sitten aikaa, niitä tapahtui viimeisen yksitoista vuoden aikana.
2.3 Otsonimäärän vertikaalinen ja horisontaalinen uudelleenjakauma.
Otsonin määrän vertikaalinen ja vaakatason uudelleenjakautuminen on pääindikaattori ja aktiivinen aine yleisiin ilmastomuutoksiin maan päällä. Ja on todisteita siitä, että otsonipitoisuuksilla on myös voimakas vaikutus maan biosfäärisiin prosesseihin. Laajalle levinneet otsonireikien mallit, jotka sijaitsevat stratosfäärissä [7-10 mailia maan päällä] (Etelämanner ja Siperian alue), saavat vakavia korjaavia muutoksia, kun otetaan huomioon raportit otsonin vertikaalisesta jakautumisesta ja sen kasvusta troposfäärissä. [alle 7 mailia]. Está ahora claro que la disminución en el volumen de ozono total de nuestra atmósfera es causado por tecnogénesis [polución industrial de diseño humano], y que el volumen de ozono total tiene efectos serios en general en los procesos de distribución de energía dentro de la envoltura de gas-plasma de la Tierra [atmosférica] [54].
Las capas: Estratosférica, troposférica, y superficial de ozono, están ahora siendo estudiadas [55, 56]. Por fotodisociación del ozono [el proceso por el que una combinación química rompe en sus constituyentes más simples], controla las actividades de oxidación dentro de la troposfera. Esto ha creado una especial atmosférica (fisico-química), circunstancia por la cual la usual concentración troposférica, y vida, del monóxido de carbono, el metano, y otros gases de hidrocarburo son modificados y cambiados, así, con el hecho establecido que una elevación estadísticamente significativa en las concentraciones de ozono ha tenido lugar en las capas de la troposfera entre 5 y 7 millas, y con la sumatoria, y pleno conocimiento, de las propiedades oxidativas del ozono; debemos concluir que una alteración básica y fundamental de la composición del gas y del estado físico de la atmósfera de la Tierra, ya ha comenzado.
Hay continuos informes de la disminución de las concentraciones de ozono en la estratosfera regional [25 a 49% o más sobre Siberia (57)], y de disminuciones globales del volumen de ozono en altitudes de 20-26 millas; con una disminución máxima del 7% en las 24 millas [55]. Al mismo tiempo, no hay ninguna evidencia directa de un crecimiento de radiación de UV hacia la superficie de la tierra [58]. Hay, sin embargo, un número creciente de “ozono alertas” en ciudades europeas grandes. Por ejemplo, en 1994 hubo 1800 “ozono alertas” en París. Además, concentraciones notablemente altas de ozono en la capa de superficie fueron registradas en la Región Siberiana. Hubo “salpicaduras” de concentración de ozono en Novosibirsk que excedieron 50 veces el nivel normal. Nosotros debemos recordar que el olor del ozono es notable en concentraciones de 100 mkg/m3; por ej.: desde 2 a 10 veces el nivel normal.
La preocupación más seria de los aeronomistas viene de la detección de H02 que se está produciendo a una altitud de 11 millas por una fuente o mecanismo completamente desconocido. Esta fuente de HO2 se descubrió como resultado de la investigación de la razón OH/HO2 en el intervalo entre 4.35 y 21.70 millas en la troposfera y estratosfera superior. Este crecimiento significativo de HO2, en el transcurso del tiempo, creará una dependencia de esta substancia para la transferencia de ozono y procesos de redistribución en la más baja estratosfera[56].
La dependencia del régimen dinámico del ozono y la distribución espacial a la arriba fuente desconocida de HO2, significa una transición de la atmósfera de la Tierra a un nuevo proceso físico-químico. Esto es muy importante porque la no-uniformidad en las concentraciones de ozono de la Tierra pueden, y lo harán, causar un crecimiento abrupto en la gradiente de temperatura, que a su vez lleve al aumento en las velocidades de movimiento de las masa de aire, ya irregularidades de patrones de circulación la humedad [46, 59]. La gradiente de temperatura cambia, y alteraciones, sobre el planeta completo podrían crear nuevas condiciones termodinámicas para regiones enteras; sobre todo cuando la Hidrosfera [océanos] empieza a participar en el nuevo no-equilibrio termal.
El estudio [53] apoya esta conclusión, y la consideración de un altamente probable abrupto enfriamiento de los Continentes europeos y norteamericanos. La probabilidad de semejante hecho aumenta cuando se tiene en cuenta los diez a os de inactividad de la bomba hidrot rmica del Atl ntico Norte. Con esto en mente, la creaci n de un global, y ecol gicamente-orientado, mapa clim tico; podr a revelar que estas cat strofes globales est n llegando a ser de importancia cr tica.
3.0 LA LLEGADA DE NUEVAS CONDICIONES Y CONSECUENCIAS
Considerando la relaci n total y secuencial de la situaci n de fondo en curso, y los recientemente formados procesos, provocados por las transformaciones y alteraciones cosmog nicas y antropog nicas Planeto-F sicas declaradas m s arriba, de nuestro clima y sistemas clim ticos por el estado cosmog nico anterior y las transformaciones antropog nicas Planeto-F sicas y las alteraciones de nuestro clima y sistemas clim ticos, encontramos razonable dividir estas materias en sus influencias manifiestas (expl citas) y no-manifiestas (impl citas) en el ambiente de la Tierra.
3.1 Lo Manifiesto o las Consecuencias Expl citas.
Las clases o categor as de efectos acarreados por la fase actual de reorganizaci n de la Tierra son muy diversas. A menudo, sin embargo, ellos tienden a ser tipos de eventos del transiente de alta-energ a. Basado en los resultados de la Conferencia de Yokohama (oto o 1994) ellos pueden llamarse cat strofes significativas. Hay nueve tipos de cat strofes significativas :
Cat strofes Por Tipo: Para el per odo de 1963-1993
N mero $Da os(Billones) Muertes
Inundaciones 76 162 202, 000
Huracanes 73 153, 000
Sequ a 53 167
Escarcha 24
Tormentas 6
Epidemias 100 133, 000
Terremotos 20 102, 000
Hambrunas 18
Derrumbes 54, 000
Adem s, debemos se alar el crecimiento abrupto de cat strofes del tipo climatico/ metereologico, en recientes a os. S lo en la regi n Atl ntica hubo 19 ciclones en 1994; 11 de los cuales se volvieron huracanes. Esto es en registro de 100 a os [60]. El a o actual, 1996, est especialmente abrumado con informes de inundaciones y otros tipos de meteo-cat strofes. El crecimiento din mico de las cat strofes significativas muestra un mayor aumento en la taza de producci n desde 1973. Y en general, el n mero de cat strofes ha crecido en un 410% entre 1963 y 1993.
Debe prestarse atenci n especial al n mero creciente y la variedad de cat strofes, ya sus consecuencias:
A os total Anual total anual total anual
1963-1967 16 3.2 39 7.8 89 17.8
1968-1972 15 3.0 54 10.8 98 19.6
1973-1977 31 6.2 56 11.2 95 19 0
1978-1982 55 11.0 99 19.8 138 27.6
1983-1987 58 11.6 116 23.2 153 30.6
1988-1992 66 13.2 139 27.8 205 41.0
241 8.0 503 16.8 778 25.5
Daño >1% de emergencias >1% producto nacional total de población. > 100 muertes.
Uno debe tener presente que la complejidad creciente de los patrones climáticos y de temperatura señalan una transformación que tiende hacia un nuevo estado, o como el Académico Kondratyev dice; los datos indican que nosotros estamos entrando en la dirección de caos climáticos. En realidad este estado de transición de nuestra maquinaria climática está poniendo nuevos requisitos en la biosfera entera de la Tierra; que incluye a la especie humana. Hay informes en particular, de la Antártica, que muestra una reacción dramática de la vegetación a los recientes cambios en el clima; había 700 especies que se encontraban creciendo en 1964 y 17, 500 en 1990 [61]. Este aumento en la cubierta vegetativa de la Tierra, proporciona evidencia de la reacción de la biosfera al proceso continuado de reestructuración climática.
El modelo global de la generación y movimiento de los ciclones también ha cambiado. Por ejemplo, el número de ciclones que se mueven hacia Rusia del Oeste ha crecido 2.5 veces durante los últimos 10 años. Niveles aumentados del océano causados por el derretimiento de hielo de las regiones polares producirá marcados cambios en las líneas costeras, y una redistribución de la relación entre tierra y mar, y la activación de significativos procesos geodinámicos. Estas son las principales características de esos procesos que llevarán a un nuevo orden climático y biosférico.
3.2 Lo No-Manifiesto o las Consecuencias Implícitas.
Las consecuencias implícitas son esos procesos que están debajo del umbral de la usual percepción humana, y no se traen por consiguiente a nuestra atención común. Registros instrumentales, e incluso observaciones directas, de estos fenómenos a lo largo del campo electromagnético de la Tierra, proporcionan evidencia de que una inmensa transformación del ambiente de la Tierra está teniendo lugar. Esta situación es agravada por el hecho que en los 1990's el poder (humano) antropogénico de producción/consumo aumentó a (1-9) E+26 ergios/por año lo que significa que alcanzó el valor de producción/consumo enérgico conservador de nuestro planeta. Por ejemplo, el consumo de energía anual de la Tierra se comprende de (1-9) E+26 ergios para los terremotos, (1-9)E+24 para las tormentas electromagnéticas, y (1-9)E+28 para la emisión de calor [54].
Hay ya efectos tecnogénicos en el estado funcional del esqueleto electromagnético de la Tierra que han sido registradas y grabadas. Un ciclo tecnogénico de siete-días de variación en los parámetros dinámicos del campo geomagnético se revelo en 1985 [62, 63]. Este ciclo ha afectado muchos de los ciclos cortos en las relaciones Solar-terrestres. Más del 30% de la media de las perturbaciones magnetosféricas son causados por la producción de energía, su transmisión, y consumo. El cinturón de radiación de Van Allen ha disminuido abruptamente sobre la Costa Oriental de EE.UU. de 300 km. a 10 km. Este proceso se asocia con la transmisión de electricidad de los Grandes Lagos al Sur a lo largo de un meridiano magnético, y el uso de frecuencia de resonancia ionosférica (60Hz) de consumo de energía [63]. Hay también registrada una coherencia entre las características del canal de la anomalía magnética brasileña, y el sistema de producción de energía “Hidro-Quebec”. Los Combinados procesos electromagnéticos tecno-naturales en las mega-ciudades son muy complejos y aún no estudiados. Un estudio en1996 acerca de mortalidad por enfermedades cardiovasculares en St. Petersburg, Rusia descubrió una directa relación entre el consumo de energía de la ciudad y la mortalidad. Es más, el aumento en la frecuencia, y alcance, de formaciones auto-luminosas naturales en la atmósfera y en el geoespacio nos obliga a despertarnos, ya tomar nota [64, 65, 66]. Los procesos de generación, y la existencia de tales formaciones, extendiéndose por toda la Tierra, representa un fenómeno físico notable. Lo que es más inusual sobre éstas formaciones auto-luminosas naturales es que, mientras ellas tienen distintos rasgos de muy conocidos procesos físicos, estos procesos están en combinaciones completamente inusuales, y son acompañados por rasgos del proceso que no pueden explicarse en base al existente conocimiento físico, como, rasgos de procesos electromagnéticos intensos que se están encontrando en el espacio, dentro y cerca de estos objetos auto-luminosos naturales. Estos rasgos incluyen:
3.2.1. Intensas emisiones electromagnéticas que van desde el rango de la banda de las ondas micrométricas a través del diapasón visible, a la televisión, y longitudes de onda de radio.
3.2.2. Cambios en el campo eléctrico y magnético que se manifiestan como averías eléctricas, y la magnetización de piedras y objetos técnicos.
3.2.3. Descargas eléctricas destructivas.
3.2.4. Efectos de la gravitación como la levitación.
3.2.5. Otros.
Todas las características de esta clase de fenómenos están requiriendo el desarrollo de nuevas ramas de la física moderna; particularmente la creación de un “modelo de vacío físico no homogéneo”. [67]. Un avance de las ciencias en esta dirección nos permitiría revelar la verdadera naturaleza de estos objetos que están actuando aparente y latentemente, en nuestro ambiente biosférico geológico-geofísico, y en la vida humana [68]. Por consiguiente, nosotros primero debemos tener en cuenta todos los procesos recientemente desarrollados y el estado de nuestro ambiente geológico-geofísico. En su mayor parte, estos procesos se manifiestan a sí mismos en una forma difícil de registrar, y observan las características del esqueleto electromagnético de la Tierra. Estos datos también conciernen al significado geofísico y climático de las Interacciones Solar-Terrestres y Planetario-Terrestres. Esto es especialmente verdad en Júpiter que está magnéticamente conjugado a nuestro planeta. La totalidad de éstos procesos de transformación planetaria se desarrollan precipitadamente, ubicuamente, y diversamente. Es crítico que los políticos estén informados y entrenados para entender estas relaciones globales entre la totalidad de las actividades naturales y antropogénicas, y de las causas y efectos fundamentales [69]. Existe una imperiosa necesidad para comenzar un estudio científico que delinearía los problemas asociados con el actual proceso transformacional de la Tierra, y los efectos que ellos tendrán en la dinámica demográfica global. [70]. El levantamiento abrupto de nuestro sistema tecnogénico de fuerza destructiva a escala planetaria así como cósmica, ha puesto ahora la supervivencia futura de nuestra civilización tecnocrática en cuestionamiento [33, 7]. Adicionalmente, el principio de Supremacía de la naturaleza [72] sobre las actividades y resultados tecnogénicos y psicogénicos integrales de la actual humanidad, se vuelve más y más claro.
CONCLUSIONES
La situación que se ha creado aquí en nuestra Heliosfera es de origen externo, Interestelar, y espacial cósmico, y según aquí se asume, es causada por procesos espacio- físicos, auto-oscilatorios que subyacen fundamentalmente a la creación continua que ha dado forma, y continúa evolucionando nuestro Universo. El presente estado excitado de nuestra Heliosfera existe dentro del todo, o completo, organismo que constituye el Sistema Solar; el Sol, Planetas, Lunas, Cometas, y Asteroides, así como los plasmas, y/o los medios electromagnéticos, y estructuras, del Espacio Interplanetario. La respuesta a esta inyección de materia y energía en nuestra Heliosfera ha sido, y continúa siendo, una serie de procesos energéticos y formaciones recientemente observadas en todos los Planetas; entre los Planetas y sus Lunas, y entre los Planetas y el Sol.
La habilidad de la Tierra de adaptarse a estas acciones externas y transferencia se agrava, y/o se hace más difícil, por las alteraciones tecnológicas que nosotros hemos hecho a la calidad natural, o estado, de nuestro ambiente geológico-geofísico. Nuestro Planeta Tierra está ahora en un proceso de una dramática transformación; que altera el esqueleto electromagnético a través de un cambio en el campo del polo geomagnético, ya través de cambios de composición del ozono, e hidrógeno, y niveles de saturación de la envoltura del gas-plasma. Estos cambios en el estado físico de la Tierra están siendo acompañados por procesos de adaptación climático/atmosféricos y biosféricos resultantes. Estos procesos están poniéndose más intensos, y frecuentes, como es evidenciado por el aumento en tiempo real de “eventos trancientes no-periódicos”; por ej.: catástrofes. Hay razones que favorecen, o apuntan al hecho, de que un crecimiento en la calidad ética, o espiritual, de la humanidad, podría disminuir el número e intensidad de catástrofes complejas. Ha llegado a ser vitalmente importante que un mapa mundial sea preparado estableciendo las regiones favorables, y las catastróficas, en la Tierra tomando en cuenta la calidad del ambiente geológico-geofísico, la variedad e intensidad de las influencias cósmicas, y el nivel real de desarrollo espiritual-ético de las personas que ocupan esas áreas.
Es razonable señalar que nuestro Planeta pronto estará experimentando estas nuevas condiciones de energía creciente que significa la transición a un nuevo estado y calidad de relación Espacio-tierra. Los organismos vivientes de esas regiones de la Tierra que tienen las mayores “entradas”, o atracciones, para las influencias cósmicas, liderarán las reacciones o procesos aptos para la evolución de la vida, a estas nuevas condiciones. Estas zonas de conmutación verticales y de transferencia de energía se están volviendo ya el corazón, o incubadoras en la búsqueda por nuevos sistemas, de adaptación y de transformación mutua. La lista general de estas zonas incluye las regiones polares, las extremidades continentales orientales de las regiones ecuatoriales [Caribe, Madagascar, Filipinas, Mar Amarillo, etc.], y las zonas continentales internas que tienden a plegarse y levantarse [Himalayas, Pamir-Hindukush, sistemas de Altay-Sayan, etc.]
Lo más significativo de estas áreas son las zonas helio-sensibles, las que tienen una intensa respuesta a las actividades solares geoefectivas [Nota #1]; respuestas que incluyen las muy dramáticas e inusuales manifestaciones de vacío no homogéneo, o clásica estructura del dominio del éter no-mecánico. Estas estructuras, u objetos, entonces actúan recíprocamente con las zonas heliosensitivas produciendo profundos y poderosos efectos en el ambiente como la alteración en la actividad sísmica, y las composiciones químicas. Debido a que éstos objetos de dominio del vacío no-homogéneo despliegan características no-de-este-mundo-físico-, como “luz líquida” y ” movimiento no-Newtoniano” es difícil no describir su manifestaciones como procesos “entre-mundos”. Es importante notar que aquéllas zonas heliosensitivas que exhiben medianas y grandes escalas de procesos también son aquéllos que están estrechamente asociadas con éstos “procesos entre-mundos” producido por disturbios físicos en la homogeneidad del vacío. Tales perturbaciones causan, y crean, procesos de transferencia de materia y energía entre el medio etérico y nuestro mundo tridimensional. La multitud de tales fenómenos que son ricos en calidad y variedad, están ahora creciendo rápidamente. Ciento de miles de éstas formaciones auto-luminosas naturales están ejerciendo una influencia creciente en los campos geofísicos de la Tierra y la biosfera. Nosotros sugerimos que la presencia de estas formaciones es la corriente principal que precede a la transformaci n de la Tierra; una Tierra que se vuelve m sym s sujeta a los procesos f sicos de transici n que existen dentro de la zona-l mite entre el vac of sico y nuestro mundo material.
Todos esto pone a la humanidad, ya cada uno de nosotros, cuadrados enfrente de un muy dif cil yt pico problema; la creaci n de un avance revolucionario en el conocimiento, el cual requerir una transformaci n de nuestro pensamiento y Ser, igual a estos nunca-antes-vistos fen menos, ahora manifest ndose en nuestro mundo. No hay ning n otro camino al futuro que una percepci n de la experiencia interior profunda y un conocimiento de los eventos ahora en curso en el ambiente natural que nos rodea. Es s lo a trav s de sta comprensi n que la humanidad lograr un equilibrio con el flujo renovador de los Estados y Procesos Planeto-Fisicos.
Fin del Documento
LIITETIEDOT
1. Dado que la Tierra es un gran y altamente organizado organismo, cada una de sus unidades estructurales o territorios como, sistemas monta osos, r os, fallas tect nicas, dep sitos minerales, campos de aceite etc., juegan un cierto rol funcional en su vida, y en sus conexiones con el mundo exterior. Por ejemplo, los dep sitos minerales f rricos apoyan la estabilidad del clima porque ellos realizan la conexi n entre la actividad el ctrica en la atm sfera, y la actividad el ctrica bajo la superficie de la Tierra.
2. Hoy en d a todos nosotros sabemos de los trabajos de Tschizhevsky que descubri, y demostr en 1920 s, que existen varias profundas conecciones entre la actividad Solar y los varios procesos vitales. Usando un inmenso material hist rico y estad stico, l mostr a esos actos de actividad Solares como un acelerador y moderador de la biosfera completa, lo que se manifiesta en la frecuencia y cantidad de: nacimientos, muertes, cosechas, epidemias, ataques card acos, emergencias, ca das del banco, cat strofes, suicidios, crecimientos y disminuciones de las poblaciones, etc., etc.
3. Subsecuentemente, zonas diferentes de la Tierra tienen funciones diferentes en el organismo de la Tierra, su respuesta a la actividad Solar tambi n es diferente. Por ejemplo, las regiones polares son las primeras en reaccionar a las perturbaciones Solares, que conocemos bien en la forma de tormentas magn ticas, auroras, y hoy en d a, en el calentamiento del oc ano en 75 grados en las latitudes Nortes. Tambi n sabemos de otros lugares qu demuestran intensas reacciones a los tipos diferentes de actividad solar; es lo que llamamos zonas heliosensitivas. Tales reacciones incluyen disturbios electromagn ticos locales, auroras de baja-latitud, y cambios espec ficos en el modelo de variaciones del campo magn ticas en t rminos de una escala corta. Hay tambi n reacciones a largo plazo en el estado de la biosfera. Uno de nuestros colegas, Ildar Mingazov, encontr, en un estudio de distribuci ny frecuencia de diferente tipos de enfermedades en varias regiones, que la intensidad de frecuencia de enfermedad en correlaci n con la actividad solar var a entre las regiones, y es m xima para las zonas heliosensitivas (por ejemplo, las enfermedades cardiovasculares).
(Notas por: Andrew Tetenov)
Publicado en ruso, Transacciones de IICA, Volumen 4, 1997,
*Profesor de Geolog ay Mineralog a, y Miembro Cient fico Principal,
Instituto unido de Geolog a, Geof sica, y Mineralog a,
Secci n Siberiana de la Academia rusa de Ciencias.
Experto en Ecolog a Global, y Eventos Terrestres de proceso- r pido.
Traducci n del Ruso al ingles y Revisado:
por AN Dmitriev, Andrew Tetenov, y Conde L. Crockett
NOTAS FINALES
Suositukset
1. Vasil yeva G.Ya., Kuznetsov DA, Shpitalnaya AA En la pregunta de factores lácteos ' influencie en la actividad Solar. “Datos solares”, 1972, N9, pág., 99 – 106 (en ruso).
2. Kurt VG Medio interestelar y es interacción con estrellas. Zemlya i Vselennaya ( Tierra y Universo), 1994, N5, p.3-10. (en ruso).
3. Parker E.. Espacio los campos magnéticos (su formación y manifestaciones). 2-, 1982, 469′.
4. Zakoldaev Yu.A., Shpitalnaya AA, Efimov AA el modelo Cíclico y evolución de geología procesos como consecuencia de la circulación de Sol en anisotropy el espacio interestelar. / / Nuevo
ideas en la interacción de ciencias en la Tierra y Universo (Internat, transacciones de la conferencia). Sanct-Peterburg., 1996. – la pág. 23-24.
5. Kruzhevskii BM, Petrov VM, Shestopalov yo P. En condiciones de la radiación que preven en
espacio interestelar. / Kosmicheskiye Issledovaniya (investigación Espacial), v. 31, no. 6, – 1993. – la pág. 89-103.
6. Dmitriev AN Mahatmas y la Ciencia de nueva calidad de sistema solar. Tomsk.
Las Ciencias humanas Instituyen, “Ciencias Naturales” la serie, 1995.
7. Noticias de la ciencia, 1994. 144. 334.
8. Noticias de la ciencia, 1955. vol. 148, N 21.
9. Dolginov Sh.Sh. Campos magnéticos de Urano y Neptuno: una mirada de la Tierra. // Geomagnetism y aeronomy.33, N 2, 1993. 1-22.
10. Nuevo Científico, 1994. 144. 18.
11. Vuelo espacial. – 1992, v. 34, N 3, pág., 75.
12. Fortov VE, Gnedin Yu.I., Ivanov AV, Ivlev AV, Klumov BA La colisión de
Cometa del zapatero-leva con Júpiter / Sov.Phys.Uspehi, v. 166, N 4, – 1996. – la pág. 391-422.
13. Churyumov KI. Una vez más sobre la colisión de cometa con Júpiter. – Zemlya i Vselennaya
(Tierra y Universo) – 1994, No.1. – la pág. 83-85.
14. Dmitriev AN las contestaciones de Tierra a los procesos de alto-energía en sistema Joviano / /
Novosibirsk, Transacciones de IICA, vol., 1, 1994. – la pág. 16-21.
15. Haynes PL, Balogh A., Douoherty HK, et. Campos nulos en el exterior Joviano
magnetosphere: las observaciones de Ulysses / / Geophys. Res. Zett. – 1994, – 21, N 6. – la pág. 405-408.
16. Archivo inalámbrico, 24, 3. – 1995.
17. “Ciencia popular”, N 4, 1995.
18. Shestopalov IP, Bengin VV, Kolesov G.Ya. al del et.. SCR Flashes y de gran potencia
estructuras en ambiente interplanetario. Una previsión de protón los eventos Solares. / El espacio
Investigación. v. 30. – Moscú: publicadores de Nauka., publ#6, 1992. p.816-825.
19. Ishkov VN la actividad Solar en 1991-1992. (22- ciclo) el calendario de Astronomía para 1994. –
Moscow:1993, pág., 190-197.
20. Ishkov VN 22- ciclo de Actividad Solar: las características principales y evolución / Calendario de astronomía para 1993. – Moscow:1992, p.215-229.
21. los preliminares Informan y Previsión de Fecha Solar-geofísica / el Ambiente Espacial Los servicios Centran, Canto rodado, Colorado EE.UU.: 1992, N 2.
22. Crocker NU Geoeffective espacian tormentas: Abstr. Reunión primaveral. Baltimore, Md, mayo,
23-28, 1994 / / EDS. – 1994. – 75, N 16, Suppl. – la pág. 312-313.
23. Ivanov KG El magnetosphere/Electromagnetic de Tierra y el plasma procesa de Ponga al sol al centro de Tierra. – Moscú: Nauka publishers, 1989. – la pág. 62-75.
24. Kovalevskii IV Algunos aspectos de energetics de las interacciones Solar-terrestre / Ambiente interplanetario y Tierra Magnetosphere – Moscú: publicadores de Nauka, 1982.
• la pág. 25-63.
25. El Carro de mudanzas-Helen la radiación da correazos – dos poblaciones recientemente observadas: Abstr. Reunión primaveral.
Baltimore. Md. 23-28 de mayo de 1994 / Blake JR / / EOS. – 1994. -75. N 16.
26. Drobzhev VI, Kazakov VV, Chepurchenko LV las Fundaciones de helio externo – y
geo – el mando físico de seismicity. / Vestnik de Kazakh SSR Acad. de Sci., No. 3, – 1988. –
pág. 12-18.
27. Sytinsky AD En el geoeffectivity de viento Solar streams.USSR Acad.Sci. Doklady, 1988,
v. 298, N 6. – la pág. 1355-1357.
28. Ciclos solares y el rendimiento Solar: Abstr. AGU Fol Reunión. San Francisco Calif. Dic. 7-11,
1992 / las PÁG.ES de Mclntosh. / / EOS. – 1992 – 73, N 43. Suppl. – la pág. 436.
29. “Cartas de la Investigación geofísicas.” vol. 21, 1994.
30. Mogilevsky EI el coronal del Sol agujerea energía y las distribuciones del geomagnetic recurrentes. //
Geomagnetism y aeronomy. 1995, . 35, N 6. – 11-19.
31. Kazimirovsky ES, Kokourov VD la Meteorología efectúa en ionosphere(a inspeccione) / /
Geomagnetism y aeronomy. 1995, .35, N 3. – . 3-23.
32. Nuevo Científico. 1995.- 147. 11.
33. Dmitriev AN Technogeneous impactan en Geospace (los problemas de ecología global).
• Novosibirsk, Novosibirsk Estado Universidad, 1993. – la pág. 68.
34. Zanetti J., Potoma A., Anderson BJ los et pusieron. Correlación de satélite los auroral observaron
las corrientes indujeron en un poder el sistema generador: Abstr. Oeste de AGU. Pacif. Geophys. Encuéntrese.,
Hong-Kong, 25-29 de julio de 1994.
35. Físicas de los Rayos espaciales: la investigación continúa en SNG. Acad.Sci ruso. Vestnik, v. 63,
N 7, 1993. – la pág. 650-654.
36. Nesmenovich EI Resonancia en sistema solar / / los problemas de las físicas Espaciales. Kiev, 1984,
N 19. – la pág. 84-93.
37. Rodionov BU las Posibles manifestaciones de la geofísica de monopoles magnético. Preprint de
Moscú Eng.Phys.Institute – 1995 – N 021 – 95. – p.1-24.
38. Sumaruk Yu.P., Sumaruk PV las variaciones Seculares de campo del geomagnetic en medio
las latitudes y su relación al geomagnetic y la actividad solar. / El Periódico de la geofísica N 6,
1995, – v. 17. – la pág. 59-62.
39. Zhidkov MP, Lihacheva NA la influencia del campo Anómala en la colocación y crecimiento de
ciudades. / Acad ruso. Sci. Izvestiya, serie de geografía. N 1, 1996. – la pág. 71-84.
40. Fedorova NVThe investigan de largo-ola las anomalías de gran potencia sobre norteño Eurasia / Doklady RAN, 1996, vol 347, N 5, pág., 681-684.
41. Kopytenko A.Yu., Pochtarev VI En la dinámica de Tierra los polos magnéticos. / Geomagnetism
y aeronomy.. v. 32, 1992, N 5 – la pág. 201-202.
42. Kuznetsov VV La posición de polo magnético Norte en 1994 (previsión y descubrimiento)
/Doklady RAN, 1996, vol 348, No.3, p.397-399, .
43. Milanovsky la EEOn fase correlación de geomagnetic campo inversiones frequencing,
Océano mundial la disminución nivelada y corteza de Tierra deformaciones plegaduras que fortalecen fases en
Mesozoic y Cainozoic. / Geotectonics, 1996, N 1. – la pág. 3-11.
44. Ryskunov AL La comparación de características de la balanza grandes de campos del gephysic. / URSS
Acad.Sci. Doklady, v. 267, N 6, 1982. – la pág. 1336-1340.
45. Kondratyev K.Ya. Fase moderna de investigación de cambio global: el programa americano
/ /Investigation de Tierra de N 2 espacial, 1995. – la pág. 98-105.
46. Wilson N. Las temperaturas globales se acercan valores del registro / / J. Meteorol. – 1995. – 20, N,
200. – la pág. 194-196.
47. “Noticias de la ciencia”, 1994.146.13.
48. Nuevo Científico, 1995. 146. 18.
49. “Cartas de la Investigación geofísicas”, 1994, v. 21.
50. “Nuevo Científico”, 1995, vol., 145, N 1962.
51. Nuevo Científico, 1995, vol., 145, N 1967.
52. Netreba SN En relación de pulsación termodinámica corto-periódica de atmósfera
capa del límite con emisión de la Radiografía Solar. / / La meteorología y hidrología, N 4, – 1996. – la pág.
95-101.
53. Nuevo Científico, 1995, vol., 147, N 1993.
54. Dmitriev AN Belyaev GKTechnogeneous causa de ozono total la disminución satisfecha. (
URSS Ac.Sci. Instituto de la Rama Siberiano de Geología y preprint de la Geofísica No. 15)
Novosibirsk, 1991.
55. Claude H., Schnenborn F., Stethbrecht W. Nueva evidencia para vaciamiento de ozono en el
estratosfera superior / / Geophys. Res. Lett. – 1994. – 21, N 22. – la pág. 2409-2412.
56. Wemberg PO, Hanisco TF, Stimphl RM, Japson LB, Anderson JG En situ medidas de andin el troposphere superior y estratosfera / / J. Athmos. Sci. – 1995, – 52, N 19. – la pág. 1413-1420.
57. Karol ' ML, Klyatina LP, Romashkina KI, Shalaminskii AM el ozono Sumamente bajo
volumen la Rusia anterior en 1995 invierno. / / La meteorología y hidrología, N 6, – 1995. – la pág.
115-116.
58. Vozhkov RD, Fioletov VE, Kadygrova TV el al del et. Estimación de disminución de ozono para
Eurasia en 1973-1993 en una base de registros de ozonometer de filtro puso en correlación datos. //
La meteorología y hidrología, N 9, – 1995. – p.30-40.
59. “Noticia volante de Cambio global”, 1994, N 19.
60. Noticias de la ciencia. vol. 148. N 25, 1995.
61. Noticias de la ciencia. vol. 146. N 334, 1994.
62. Tsirs GP, Loginov GA Las características de movimientos semanales de geomagnetic oscilaciones 1985, v. 25, N 2. – la pág. 153-154.
63. Biryukov AS, Grigoryan SR, Garkusha VI el al del et. Fuentes de radiación de frecuencia bajas.
Su acción en la radiación de Tierra da correazos. (un estudio) – Moscú: VINITI #5204-88, 1988. –
1236.
64. Generación del plasma en energía las zonas activas. / Dmitriev AN, Poholkov Yu.P., Protasyevic '
ET, Skavinskii VP / USSR Ac.Sci. Instituto de la Rama Siberiano de Geología y Geofísica –
Novosibirsk, 1992.
65. Fenómenos transeúntes no-periódicos en ambiente: II taller interdisciplinario transacción-Tomsk, Tomsk Polytech.Inst., 1990.
66. Dmitriev AN Corregiendo dfunction de heliocentered los fenómenos atmosféricos raros. /
Izvestiya Vis'shih Uch.Zaved., Physics, Tomsk, v.35, 1992, N 3, pág., 105-110.
67. Dmitriev AN, Dyatlov VL modelo de vacío físico no-homogéneo y natural
formaciones mismo-luminosas. Transacciones de /IICA Novosibirsk, 1996, v.3 – la pág. 65-76.
68. Ambiente que supervisa y problemas de físicas solar-terrestres. / Las tesis de
simposio internacional el 18-21 1996 de junio – Tomsk, Tomsk Univ., Sib.Phys. – Tech.Inst.,
1996.
69. Natek K. La necesidad de políticos futuros que aprenden relaciones globales entre natural
procesos y actividad del antropogeneous. / / Los Cambios globales y Geogr.: IGU Conf. Moscú.
Ago. 14-18, 1995: Abstr. – Moscú, 1995, – 251.
70. Kondratyev K.Ya. Cambio global y Demografía dynamics.Rus.Acad.Sc.Vestnik, 1996, v. 66, N 4. – la pág. 364-375.
71. Dmitriev AN. Tecnogeneous desafían a la Tierra planetaria. / Vestnik Vys'shei Shkoly,
1989, N 7. – la pág. 38-44.
72. Kosygin Yu.A.. La carretera de síntesis. / La Geología Pacífica, 1995, v. 14, N 6. – la pág. 8-15.
